Avainsana-arkisto: Dead Reprise

Dead Reprise – Day of Defiance

Gangstyle Records eli tuttavallisesti GSR julkaisi hieman yllättävästi uuden Knuckledustin ja samaan aikaan tuli ulos myös ruotsalaisen, aikoinaan Under My Hood -nimellä tunnetun Dead Reprisen ensimmäinen täyspitkä.

Parit kerrat Ruotsin puolella livenä näkemäni Dead Reprise herätti välillä positiivisen ja välillä todella mitäänsanomattoman reaktion. Bändi kuulostaa nykyään lähinnä samalta kuin Death Of A Nation -minillään, yhdistelmä Terrorin tyylistä nopeaa hardcorea, jota tuetaan First Bloodin ja Shockwaven malliin vedetyillä breakdowneilla. Muutaman kuuntelun jälkeen herää kysmys, mitä tapahtui kun levy on pyörinyt läpi, eikä mitään ole jäänyt käteen, ei yhtäkään kertosäettä, tai edes tanssikohtaa.

Vokalisti Anders kuulostaa samalta kuin kaikki muutkin samalta kuulostavien bändien laulajat. Sinänsä Dead Reprise ei ole älytöntä paskaa, mutta tuskin tästä kukaan hirveitä fiiliksiäkään saa. ”Day of Defiance” tuntuu olevan niin perinteisen kaavan mukaan tehtyä hardcorea kuin vain voi olla, tutun kuuloiset biisit ja aina niitä samoja aiheita puivat sanoitukset. Born From Pain voisi olla varsin lähellä kun etsitään samankaltaista bändiä, sillä eihän sekään ole mitään kamalaa paskaa, muttei siitä kukaan mitään irti saa.

Jos jotain on Dead Reprisen puolesta sanottava, niin nämä jätkät edes tekevät samantyylistä musaa kuin aikaisemminkin, samaa kun ei voi sanoa esimerkiksi toisesta ruotsalaisesta suuruudesta Path Of No Returnista.

Dead Reprise – Death of a Nation

Aiemmin Under My Hood nimellä tunnettu örebrolaisnelikko on vihdoin saanut mininsä ulos Dead Vibrationsin kautta. ”Death Of A Nation” sisältää viisi raitaa rujomman puoleista metallista hardcorea, josta itselleni tulee mielikuvia Shattered Realmista Integrityyn asti, vaikutteiden määrä on pojilla varmasti suuri. Levyn ulkoasusta vastaa mies mm. All Out War, xDisciplex ja No Innocent Victim -kansitaiteiden takaa, eli Dave Quiggle, ja vaikka kansi onkin yksinkertainen, on se silti tyylikäs.

Levy lähetetään käyntiin The Path of Sin -biisillä, joka antaa kyllä varsin tehokkaan vaikutelman mitä tuleman pitää, raskaita riffejä irtoaa kivasti ja onhan tämä varsin toimivaa musiikkia tanssimista ajatellen. Homma pysyy miehillä hyvin kasassa soittamisen suhteen ja laulu kuulostaa tiukalta, niin kuin pitääkin. Biisit menevät aika pitkälti peruskaavalla ”nopeista” säkeistöistä hitaaseen ja raskaampaan kertsiin, ja tästä edelleen vielä hitaampaan breakdowniin. Kakkosraita Rise From the Ashes ei tarjoa mitään uutta, mutta perusmatskuna ihan jees kuunneltavaa. Parhainta viidestä biisistä edustaa nimikkoraita Death of A Nation.

Dead Reprisen mini ei ole mikään ihmeellinen tapaus, mutta beatdownia diggailevien kannattaa ottaa kuulolle tämä bändi, sillä pojat kyllä osaavat hommansa. Ja tikkari sille joka keksii mitä bändin nimi oikeastaan tarkoittaa…