Avainsana-arkisto: Cold Inside

BTHC10

Hirveän montaa kertaa en ole Porissa käynyt sen jälkeen, kun muutin sieltä pois. Tampere ei kuitenkaan kykyne tarjoamaan kaikkea, vaan BTHC-kekkereille osallistuminen oli päätetty jo kesäkuussa. Baarikaapissa järjestetyt kymmenennet kekkemot eivät tosin näin ulkopuolisen silmin saavuttaneet muotoaan täysin kivuttomasti: bändien julkistamiset menivät yllättävän pitkälle eikä viime hetken muutoksiltakaan vältytty, kun jyväskyläläinen lekabändi Upright peruutti keikkansa. Käsittääkseni kyseessä oli niinkin arkinen asia kuin erään toisen keikan tuoksinnoissa osumaa ottanut räplyä, eikä mitään sen dramaattisempaa (Näin unta, että erästä bändin jäsentä ammuttiin Jyväskylän yössä).

Perjantai

Kunhan ensin oltiin päästy edes Poriin asti, niin sitä pystyi hoipertelemaan Baarikaappiinkin. Rytinät aloittanut, Lappeenrannasta saapunut Weight of Disgust ei ollut itselleni mitenkään tuttu entuudestaan. Ei ihmekään, kun bändi on ollut kasassa vasta muutaman vuoden ja julkaisunsa ovat olleet omakustanteita. Kun yksikään biisi ei ollut tuttu, niin keikka tuntui melko pitkältä vaikkei oikeasti niin pitkä ollut että siitä kannattaisi valittaa. Mitään sen suurempia himoja bändi ei tällä keikalla herätellyt bändin kuulostaessa paikoin geneeriseltä, mutta ihan hyvä startti kuitenkin.

Out of Breathilla on sentään jo nimeäkin, mutta jotenkin itseltäni on jäänyt bändi välistä. Olihan siinä menoa ja meininkiä, mutta vähän vaan kylmäsi sen papparaisen puolesta, joka oli silminnähden innoissaan esiintyvistä bändeistä vaikka tuskin oli edes päätynyt paikalle bändien takia. Tämä vanha herra taputteli innoissaan, mutta oli toistuvasti saada monosta. Tämän äijän peräänkatsominen vei huomiota jopa lavalla toikkaroivasta bändistäkin, eli nyt kävi näin vaikka lavan edustan tuntumassa koko ajan oltiinkin.

bthc_weight-of-disgustbthc_out-of-breathbthc_no-second-thought

Perjantain osalta hommat laittoi nippuun porilainen No Second Thought, joka on tainnut soittaa suunnilleen jokaisilla BTHC-festeillä joiden aikana bändi on ollut olemassa. Oliko tämä nyt sitten kolmas vai neljäs kerta? Nythän bändiä ei ollut edes buukattu koko festeille, vaan se iskeytyi viime hetken paikkaajaksi Uprightin tilalle. NST ei näköjään voi pysyä erossa lavalta vaikka kovasti yrittäisikin. Koko keikan ajan tuli mietittyä minkä eläimen näköinen päähine rumpalilla oli päässään. Keikan jälkeen se paljastuikin huskyksi, joka oli melko lyhyen mutta intensiivisen keikan jälkeen imenyt pesusienenä varmasti kymmenisen litraa nestettä kantajansa päästä. Sellainen keikka se.

Lauantai

bthc_kill-the-curseKun päivän mittaan oli tehty joululahjaostoksia (pääasiassa itselle) ja tsekattu torille pystytetty Angry Birds -leikkipuisto, oli taas aika mennä Baarikaappiin ottamaan iltasnapsi. Lauantaita kohtaan itselläni oli tosin suuremmat odotukset, kun jo pelkästään illan ensimmäisen ja kolmannen bändin takia olisi ollut valmis matkustamaan Poriin asti. Tuo ensimmäinen niistä oli Kill the Curse.

Olen ehkä sanonut tämän jo aikaisemminkin, mutta sanon sen taas: Kill the Cursen ”Of Conformity and Death” on ollut vuoden soitetuimpien levyjen joukossa meikäläisellä, ja tämä oli jo kolmas kerta kun vuoden 2012 aikana onnistuin tsekkailemaan bändin keikalla. Tosin tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun näin bändin missään sen jälkeen, kun pääsin levyyn kunnolla sisälle. Tätä taustaa vasten voi itse kukin arvailla, onko minulla mitään negatiivista sanottavaa Kill the Cursen BTHC-vedosta?

Tähän väliin osui melko kova yllätys. Bad Rep -nimisestä bändistä en ollut tätä ennen kuullutkaan, mutta tuo turkulaisbändi vaikutti erittäin pätevältä tämän keikan perusteella. Keikan yhteydessä hankittu kasetti on muuten hyvä. Sekä kasetilla että keikalla tuli törmättyä sellaisiin kohtiin, että pää nyökähteli hyväksyvästi ja paikoitellen jopa aggressiivisen näköisesti. Luulisin että tästä bändistä kuullaan vielä?

bthc_bad-repbthc_cold-inside

Vaikka Bad Rep vetäisikin hyvän keikan, niin Cold Insiden jälkeen taas ei mikään tuntunut enää miltään. Yhtye vaikuttaa muuttuvan vuosi vuodelta brutaalimmaksi, ja oikeastaan tällä keikalla hyödynnetty projektori tuntui vain olevan luonnollinen lisä yhtyeen mustanpuhuvalle musiikille, eikä mikään päälleliimattu kikka. Itse setistä en muista tätä kirjoittaessa kyllä paljoakaan, mitä nyt uutta materiaalia tuntui olevan setissä melko paljon. Kannattaisi tosin varmaan kirjoittaa keikkaraportit melkein heti keikan jälkeen eikä vasta kahden viikon perästä.

Siinä oli BTHC vuoden 2012. Minä kiitän, kuittaan ja päätän täällä päässä.

Holy terrorin sanansaattajat ensikertaa Suomenniemellä – Integrity Nosturissa

Kun ensimmäiset huhut Integrityn ensimmäisen Suomenkeikan järjestämisestä alkoivat kiiriä, heräsi varautunut kiinnostukseni. Sitten kun päivä lyötiin virallisesti lukkoon ja tieto keikasta varmistui, olikin tilalla jo varaukseton innostus. Yhtyeen ympärillä velloo sellainen mystiikka, johon en ole itse päässyt sisälle. Mutta se että Integrity on tehnyt joitakin metallisen hardcore-genren parhaimmista levyistä on asia, josta ainakaan tässä päässä ei päästä yli eikä ympäri. Taas piti matkustaa.

St. Hood joutui lähes viime hetkellä peruuttamaan keikkansa sairastapauksen johdosta, eikä paikkaajiakaan saatu. Tämä johti myös aikataulumuutoksiin, jonka vuoksi osalta väestöstä jäi Kill the Curse näkemättä. Onneksi itse olin nohevasti paikalla hyvissä ajoin. Nyt pystyin jopa katsomaan Kill the Cursen, kun edellinen mahdollisuuteni meni enemmän tai vähemmän pipariksi. Rauman Bar Hovissa levy- ja paitatiskin takaa näki pari kertaa vokalistin, mutta nyt sentään pääsi noita jätkiä ihastelemaan paremmin. Sanottakoon nyt vielä, että Kill the Cursen debyyttilevy ”Of Conformity and Death” on varsin ätäkkä ja hyvin toteutettu levytys.

Cold Insiden keikkaa odoteltiin myös innolla. Yhtye ei ihan joka viikonloppu keikkaile, ja itsekin taisin nähdä bändin soittavan edellisen kerran Porissa kesällä 2009, jolloin en itse vielä edes asunut Porissa. Siitä keikasta jäi hyvät vibat, tästä ei niinkään, johtuen tosin vain soundeista. Puuroa, joka vaikeutti itse keikkaan sisälle pääsemistäkin. Mutta mikähän se Cold Insiden keikalla hillittömästi heilunut aerobic-muikkeli oli? Vähän näytti ko. naisihmisen heiluminen hauskalta kun huomioidaan millaista musiikkia Cold Inside vetelee.

Hetken aikaa Cold Insiden lopettamisen jälkeen vertauskuvallisissa housuissa tuntui jännäkakan vertauskuvallisen kikkareet. Tällöin oli vaikea pitää ajatukset selkeinä. Integrityn livekunnosta kun oli kuullut vaihtelevia kommentteja, ja joidenkin videopätkien perusteella varsinkin Dwidin suorittaminen on ollut paikoin vaihtelevaa. Jännitys purkautui lähestulkoon tärinänä ja sarjalla epämääräisiä kysymyksiä, joihin sain onneksi hyvin pian vastauksen. Dwidin ja muutaman hieman vähemmän karismaattisen musikantin johdolla keikka polkaistiin käytiin Incarnate 365:lla. Tunnustaudun kyllä yhtyeen ystäväksi, vaikken voikaan mitenkään sanoa olevani täydellisesti vihkiytynyt bändin saloihin. Siksi olikin mukavaa tunnistaa lähes kaikki settilistaan kuuluneista biiseistä… mitä niitä nyt olikaan? Love is the Only Weapon? Systems Overload? Micha – Those Who Fear Tomorrow? Judgment Day? Abraxas Annihilation? Vocal Test ja Hollow? Ainoastaan oma suosikkini In Contrast of Sin jäi soittamatta, mutta eihän se sitä aina voi voittaa. ”Micha”-huutoa odoteltiin lähes koko keikan ajan, ja jokin päässä napsahti kun se huuto tuli vihdoinkin Dwidin suusta. Nyrkki nousi väkisinkin ilmaan ja huulien välistä ryöpsähteli kappaleen sanoja Dwidin mörinän tahdissa, halusi sitä tai ei.

Siinäkö se sitten oli? Keikka ei tosiaankaan ollut hillittömän pitkä, vaan jätti enemmänkin janoamaan lisää. No, parempi kai sekin kuin se että bändi olisi viihtynyt lavalla liian kauan, jolloin sitä ei olisi välttämättä jaksanut samalla innolla katsella. Nyt tuntuu siltä, että tässä oli yksi tämän vuoden kovimmista yksittäisistä keikoista, vaikka jäinkin kiltisti miksauspöydän tuntumaan katselemaan lavan menoja. Lavanedustan menoja siihen ei näkynytkään, mutta arvelen porukan pistäneen jalalla koreasti. Syystäkin. Toivoa sopii, ettei tämä ensimmäinen jäänyt samalla ainoaksi Integrityn esiintymiseksi Suomen maaperällä.

[flickrfeed photoset=72157630750542130]

Eri esittäjiä – Building a Legacy 2

Meinas usko mennä ja perinnöt jäädä saamatta, kun ei Full House Recordsin jatko-osaa ”Building a Legacy” -sarjalle alkanut kuulua. Ensimmäinen ”Building a Legacy” -kokoelmahan julkaistiin jo vuonna 1999, joka sai ainakin allekirjoittaneen innostumaan uudestaan hardcore-musiikista. Noihin aikoihin alkoi jälleen uusi aikakausi suomalaisessa hardcoressa, ja turha hippeily sai väistyä rankemman myllytyksen tieltä.

Jos legacy ykkönen esitteli pääsääntöisesti silloisia Helsinki-bändejä, on kakkososa laajentanut hc-perhettä koko Suomen kattavaksi yhteisöksi. Kokoelma esittelee 15 bändiä ja 29 biisiä, jotka tyyliltään ovat hyvin samankaltaisia. Eroja toki on, mutta kyse on nyt hardcoresta, josta Full House Records on maailmanlaajuisestikin tunnettu. Kotimaisia kärkinimiä edustaa niin Bolt kuin St.Hoodikin, mutta levyltä löytyy myös nuorempiakin helmiäisiä, kuten esimerkiksi Out of Breath tai Fightback.

Samanlaista vipinää vatsanpohjassa ko. kokoelma ei meikäläisessä herättänyt kuin ykkösosa, mutta toivotaan, että uudet new Jackit löytäisivät tätä kautta hardcoren ihanuuden. If you tolorate tissit then your kalsarit will be next, vai miten se meni?

Cold Inside – Ends, Starts and Broken Hearts

Unity Murder otti ja vaihtoi nimeään juuri kun seiskan piti tulla ulos. Miksi näin, ehkäpä siksi, että muuttuneella kokoonpanolla haluttiin ns. fressi startti. Nykyisin Cold Inside -nimen alla toimiva ex-Unity Murder sai siis jäsenistöä lisää ja toimii nykyisin Tampere-Pori akselilla.

Brown Recordsin ja On My Own Recordsin yhteistyönä ilmestynyt Cold Inside debyytti ”Ends, Starts and Broken Hearts” on yhdistelmä vanhaa Unity Murderia, vanhaa clevo hardcorea ja vanhempaa NYHC kamaa. En tiedä mistä johtuu, mutta kuulen aina tässä bändissä Slapshotin, mutta kuitenkin Cold Inside kuulostaa siis huomattavasti enemmän Integrityn ja Ringwormin kaltaisilta bändeiltä, ainakin sooloja biiseistä löytyy riittävästi. Nykypäivän bändeistä Cold Inside sopisi hienosti Rise & Fallin ja vaikkapa hieman tuntemattomamman uuden Boston bändin Shipwreckin joukkoon.

Vinyyli on aina oikea julkaisumuoto ja Ends, Starts and Broken Hearts 7″ on sopiva esitys siitä mitä Cold Inside tarjoaa. Levyltä löytyy muun muassa Unity Murderin Pasha Ridden Society demolta uudelleennauhoitettu ja uuden vierasvokalistin sisältävä The Picture of You, jossa mukana huutaa Toni Lighthouse Projectista. Morning Headlines lähtee käyntiin tiukoilla sooloilla, joista raskaiden riffien kera lähdetään paahtoon. Winter Push On kuulostaa Judgen ja Cro-Magsin naittamiselta ”clevo soundin” kanssa, mikä tarkoittaa tietysti, että hyvältä kuulostaa.

Cold Inside hoitaa hommat ensimmäisellä julkaisullaan hienosti ja Laurin laulutkin kuulostavat levyllä jotenkin raskaammilta kuin Unity Murderin aikoina. Suosittelen tarkistamaan tämän bändin, sillä meno on todella lupaavan kuuloista.