Avainsana-arkisto: Chuck Ragan

Chuck Ragan – Gold Country

Nimi Chuck Ragan tuo monelle varmaan mieleen sellaisen bändin kuin Hot Water Music. Telakalla olevan yhtyeen fanit saattavat järkyttyä tai ainakin hieman yllättyä kuullessaan miehen soolotuotantoa, ainakin jos Rumbleseat-sivuprojekti on jäänyt väliin.

Raganin sooloura on edennyt jo toisen varsinaisen albumin julkaisemiseen, jolla mies jatkaa edellisten levytystensä linjoilla. Tässä välissä riitikon pitää tunnustaa, että herra Raganin tuotanto ei ole entuudestaan tuttua, joten levyä tarkastellaan sitten ummikon silmin. Ragan soittaa siis kantrivivahteista folkrockia ja kertoilee kertomuksia Kaliforniaan suuntautuneesta kultaryntäyksestä ja muustakin, tarinankerronnalliseen tyyliin. Aseinaan hänellä on akustinen kitaransa ja raspiäänensä. Miehen lämpimän ilmaisun tukena on myös viulu ja hentoa rummutusta, jotka jäävät hieman toissijaiseksi kun mies alkaa laulamaan, vaikka ne täydentävätkin palettia ihan mukavasti. Simppeleihin sävellyksiin on ladattu melkoinen annos tunnetta ja lämpöä!

Lauluja levyllä on tusinan verran, mutta valitettavasti osa lauluista ei ole ihan samalla tasolla muiden kanssa, joten levyllä on väistämättä joitakin heikompiakin esityksiä. En tunnustaudu tämänkaltaisen musiikin faniksi, mutta kyllähän tätä ihan mielellään kuuntelee. Kannattaa tutustua, jos kantrivaikutteinen folkrock ja miehen kaverin Austin Lucasin soolotuotanto puhuttelee.

Chuck Ragan Bar Loosessa

Yhdysvaltalaisen Hot Water Musicin kitaristi/laulaja/biisintekijänä tunnetuksi tullut Chuck Ragan päätti kuukauden mittaisen Euroopan soolokiertueensa Helsinkiin. Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Ragan kuuluu meikäläisen asteikolla hyvin vahvasti ns. ”kova jätkä” -kategoriaan, ja loppuunmyyty Bar Loose antoi ymmärtää etten varmasti ollut ainoa joka keikkaa oli odottanut.

Useimmilla kiertueen keikoilla lämppärinä oli ollut Digger Barnes, Raganin taustabändin basisti, joka vastikään julkaisi oman soololevynsä. Suomen keikoilla Barnes ei jostain syystä kuitenkaan esiintynyt, joten illan avasi Suomen kovin (ja luultavasti ainoa) folkpunk-duo Jaakko & Jay. Keikka oli bändille tyypilliseen tapaan täynnä energistä kohkausta, katkenneita kieliä, sekavia välispiikkejä ja ganjankatkuisia vitsejä. Joku vakava sivulausekin taisi eksyä joukkoon. ”Vanhojen” tuttujen biisien lisäksi kuultiin uutta materiaalia lokakuussa ilmestyvältä pitkäsoitolta. Julkaisutahti tuntuu melko hurjalta, sillä edellinen EP ilmestyi vasta kesäkuussa, mutta jos julkaisija löytyy niin mitäpä niitä hyviä biisejä panttaamaan.

Chuck aloitti oman keikkansa esittelemällä bändinsä, jossa soittotaidon ohella olennaisena kriteerinä näytti olevan myös kasvojen karvoitus. Partojen ja tavanomaisempien soittimien lisäksi kokoonpanosta löytyi viulu ja pedal steel -kitara, jotka korostivat biisien kantri- ja bluegrass -vaikutteita. Setin alkuun oli kasattu puolisen tusinaa vanhempaa biisiä, suurin osa ”Feast Or Famine” -levyltä, ikään kuin yleisön lämmittelyksi. Yhteislaulu olikin alusta lähtien aika kohdallaan. Hot Water Musicin God Deciding ja Old Rules -kappaleet oli myös sovitettu settiin, josta olin kovasti mielissäni. Seuraavaksi siirryttiin uuden ”Gold Country” -levyn kappaleisiin, jotka nekin olivat silkkaa timanttia!

Loosen alakerta oli täyteen ahdettuna melko tunkkainen, ja matalan lavan vuoksi moni taaempaa seurannut ei varmaan nähnyt bändistä kuin vilauksia. Musiikki ja tunnelma kuitenkin toivottavasti välittyivät myös takarivistöön. Herra Ragan itsekin vaikutti aidosti nauttivan keikasta ja oli äärimmäisen sympaattisen oloinen mies. Suomea muistettiin toki hehkuttaa, ehkä vähän liikaakin, mutta voisin kyllä kuvitella huonompiakin paikkoja päättää kiertueen.

Uusien biisien lomaan oli ujutettu mm. viulusoolo sekä vielä yksi Hot Water Music -laina, Wayfarer. Pari kappaletta kuultiin myös Austin Lucasin kanssa tehdyltä ”Bristle Ridge” -levyltä, joiden jälkeen setti olikin suunnilleen paketissa. Keikka kesti yli tunnin, mutta liian pitkältä se ei missään nimessä tuntunut. Encorena vielä pari vanhempaa hittiä, For Broken Ears ja The Boat, joiden jälkeen bändi pisti pillit pussiin. Huuliharput Chuck sen sijaan heitti yleisöön. Hurja ratkaisu näinä vaarallisina influenssan aikoina!

Chuck Ragan

Floridalaisessa Hot Water Musicissa uransa aloittanut muusikko Chuck Ragan päätyi sattumien kautta soolouralle. Kirveen ja virvelin lisäksi miehen hyppysiin istuu myös kitara siinä määrin mukavasti, että syyskuun alussa julkaistiin Chuck Raganin toinen sooloalbumi ”Gold Country ”. Viikonloppuna suomalaisilla on ilo ja kunnia todistaa miestä elävänä Jyväskylän Lutakossa ja Helsingin Bar Loosessa, joten antaa miehen kertoa viime hetken tunnelmiaan.

– Saavuimme tänä aamuna Helsinkiin Münchenistä. Emme ole nukkuneet paljoa parina viime yönä juostessamme Prahasta Budapestiin, ja edelleen Münchenin kautta Suomeen. Joten tänään lepäilemme ja palaudumme koko yön kestäneestä matkustamisesta.

Mitä odotat näkeväsi Suomessa?

– Olen erittäin innoissani ollessani täällä. En ole tosin varma mitä ehdimme näkemän. Se on yksi harmillisista asioista tien päällä. Löydät itsesi uskomattomista paikoista ja ympäristöistä ilman, että olisi aikaa nauttia muusta kuin keikasta. Harvoin on tarpeeksi aikaa..

Millainen muutos oli Hot Water Musicin ajoilta isommista keikkapaikoista pienempiin klubeihin?

– Ei se tunnu vanhoihin päiviin verrattuna juurikaan erilaiselta. Soitamme pienemmistä paikoista massiivisiin festivaaleihin, joten siinä mielessä keikat on melko samanlaisia kuin Hot Water Musicin aikoihin. Mutta juuri sitä rakastan. Nautin monipuolisuudesta ja mahdollisuudesta soittaa eritasoisilla keikkapaikoilla ja erilaisille yleisöille. Pitää homman mielenkiintoisena varmasti.

Toinen sooloalbumisi julkaistiin hiljattain, mihin suuntaan näet musiikkisi kehittyvän? Onko jotain musiikillisa tyylejä, joita haluaisit tutkia?

Olen viimeaikoina kirjoittanut enemmän kuin koskaan elämässäni, ja luulen sen johtuvan ensinnäkin siitä, että olen saanut ystävältäni ja perheeltäni paljon inspiraatiota, kuin myös ihmisiltä, jotka käyvät keikoilla. Mielestäni teen kaikkeni etten rajoita itseäni mitenkään kirjoittajana. Tietysti on olemassa aina uusia instrumentteja, joita haluaisin oppia soittamaan, ja kehittää myös biisinkirjoitustaitoa ylipäänsä, luulen että jokainen muusikko haluaisi. Mutta ennenkaikka halua vain pysyä tuotteliaana ja jatkaa kirjoittamista, antaa musiikin tulla itsestään, ei pakottamalla tai olemalla jotain muuta mitä en ole.

Soolomateriaalisi on saanut vaikutteita folk- ja country-musiikista. Mistä nämä vaikutteet ovat musiikkiisi tulleet?

Kasvoin etelässä, ja kasoin totta kai erilaisen Cajun-musiikin, bluegrassin, gospel-hymnien ja tietysti countryn ympäröimänä, ennenkuin löysin skeittauksen ja sen mukana tulleen aggressiivisemman musiikkityypin. Mutta luulenpa että nuo vanhat vaikutteet tulisivat läpi kenestä hyvänsä, joka on kasvanut niiden kanssa.

Olen ymmärtänyt, että olet innokas kalamies, ja nautit luonnosta muutenkin. Inspiroiko luonto biisien tekoa?

Ehdottomasti. Se on elämäntapa meille. Ainoa ongelma on, ettei nykyään ole tarpeeksi aikaa viettä metsässä tai vesillä. Mutta rehellisesti sanottuna, kyllä. Metsässä tai veden äärellä oleminen on jotain, mitä pidän todella pyhänä, ja on aivan ehdottomasti inspiroivaa.

Tulisiko Yhdysvaltojen ratifioida Kioton sopimus?

Mielestäni kyllä. En tiedä kaikkea Kioton sopimuksesta, enkä voi väittää ymmärtäväni kaikki sopimuksen näkökulmia, mutta minkä tiedän, on se että ilmastonmuutos on hyvin todellinen ja kiihtyy joka päivä. Minusta on häpeällistä, että yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei vielä ratifioinut sitä, ainakaan minun tietojeni mukaan. Ja sitä en ymmärrä ollenkaan. Uskon, että jos meidän on vielä mahdollista tehdä dramaattisia muutoksia parempaan, koko planeetan tulee liittyä yhteen ja käydä töihin. Kukaan meistä ei todella tiedä onko meillä vielä mahdollisuuksia vai ei, vai olemmeko vain yksi palanen lisää elämänkaaren palapelissä. Mikä on mielestäni kuitenkin tärkeää, on että ihmiset alkavat käsittää mitä on käsillä, ja tehdä voitavansa pienistä asioista alkaen.

Kun Hot Water Music meni tauolle, oliko sooloprojekti ensimmäisenä mielessä? Mikä innosti tekemään omaa materiaalia?

En missään vaiheessa lopettanut kirjoittamista, ja ”soolo” projekti oli suunnilleen viimeinen asia mielessäni. Kun jäimme tauolle, palasin puusepän työhöni, ja keskityin siihen enemmän kuin mihinkään muuhun. Jatkoin biisien kirjoittamista iltaisin tai rämpyttelemällä biisejä ympäri taloa yleisönä vaimoni ja muutama kasvi. Vaimoni rohkaisi minua sitten nauhoittamaan muutamia biisejä, joten tein työtä käskettyä ja julkaisin joitakin seiskatuumaisia No Idealla. Samaan aikaan teimme edelleen töitä. Olin saamassa rakennusurakoitsijan lisenssin, ja suunitelmissa oli perustaa kustomoituja koteja rakentava yritys. Sitten tein sopimuksen SideOneDummyn kanssa suunnilleen samaan aikaan kuin asuntomarkkinat romahtivat, joten pidin järkevänä olla sitoutumaatta mihinkään, ja pitää vapauden työskennellä joko puun tai biisien parissa selvitäkseni. Joten, täällä olemme Helsingissä!

Hot Water Musicista puheen ollen, onko uusi levy tulossa joskus lähiaikoina?

Toivon niin. Palaamme marraskuun lopulla Eurooppaan muutaman keikan merkeissä, joten kuka tietää. Me kaikki haluamme sitä, joten se on vain ajan kysymys.

Kiitos ajastasi, ja nauti vierialustasi Suomeessa!

Ystävällinen kiitos! Voikaa hyvin.

Chuck Raganin kakkosalbumi ja Suomen-vierailu syyskuussa

Äkkiväärän punkrockyhtye Hot Water Musicin laulajana tunnettu Chuck Ragan julkaisee toisen varsinaisen soololevynsä ”Gold Country” syyskuun alussa. Poiketen vuonna 2006 hajonneen Hot Water Musicin kiivaan äänekkäästä latauksesta Ragan ilmaisee itseään pelkästään akustisen kitaran voimalla. Gold Countryn julkaisee 2. syyskuuta mm. Gaslight Anthemin ja Flogging Mollyn levy-yhtiö Side One Dummy Records.

Chuck Ragan keikalla Suomessa syyskuussa:
18.9. Jyväskylä, Lutakko, Kickstart Festival
19.9. Helsinki, Bar Loose

www.chuckraganmusic.com
www.myspace.com/chuckragan
www.sideonedummy.com