Avainsana-arkisto: Chromatic Dark

Chromatic Dark – Inhuman Conviction

Oululainen, jo vuodesta 2003 pörskytellyt Chromatic Dark on selkeä aikakautensa tuote. Yhtye on perustettu modernin metallimusiikin soittamistarkoituksessa, mutta hätähousut on Chromatic Darkin omaksi onneksi jätetty sovituskoppiin. Oululaiskvartetilla ei ole ollut nimittäin mitään kiirettä päästä tekemään pitkäsoittoa, vaan on pohjustanut reittiään tiputtelemalla tasaisin väliajoin omakustanne-EP:itä. ”Inhuman Conviction” on sarjassa jo neljäs, ja mitä ilmeisimmin myös viimeinen, jos bändin suunnitelmat yhteistyökaverin metsästämiseksi vaan menevät putkeen.

Chromatic Darkilla on käytössään genrensä vakiintuneimpia kikkoja, mutta myös omat melodioihin painottuneet temppunsa. Yhtyeelle on muodostunut oma soundinsa, vaikkei se muista death/thrash-bändeistä eroakaan kuin yö päivästä. Eniten ”Inhuman Conviction” onnistuu kuuntelijansa mielenkiinnon säilyttämisessä, sillä EP ei missään vaiheessa kuulosta tylsältä ja itseään toistavalta. Riffittely on sulavaa, mutta yhtye tajuaa antaa muunlaisillekin sävyille tilaa ja siten tekemään levystä kiinnostavamman kuunnella. ”Inhuman Conviction” näyttääkin Chromatic Darkilla olevan taskuissaan riittävästi konnankoukkuja, että tuleva pitkäsoitto tuskin on täysi katastrofi.

Chromatic Dark – Fractures

Vuonna 2003 perustettu Chromatic Darkin kolmas demo ”Fractures” tarjoilee tyypillisen thrash/death-demon; hyvin toteutetun mutta ei mitenkään erityisen mielenkiintoisen.

Kai tätä voisi helposti myös melodiseksi sanoa, vaikka päällimmäinen fiilis levystä onkin ”laiska”. Tämä ei ihan vastaa käsitystäni siitä, miltä ”thrashin” pitäisi kuulostaa. Myöskin vahvasti black metalliin kalleelaan oleva laulu tuntuu olevan ihan väärässä paikassa. Viimeinen, myöhempien aikojen Sentenced-ralleja mieleentuova Darkening tuo bändistä esille erilaisen puolen, ja koenkin sen huomattavasi mielenkiintoisemmaksi kuin muuten melko geneerisen riffittelyn.

Demo on viimeisen päälle toteutettu, hyvästä tuotannosta ja jouhevista biiseistä voi bändille antaa tunnustusta, sillä parikymmentä minuuttia demon parissa kuluu kakistelematta. Tänäpäivänä metallibändi tarvitsee kuitenkin muutakin kuin perusvahvaa karjumista ja sujuvasti rullaavaa riffittelyä.