Avainsana-arkisto: Calmsite

Calmsite – Elvisdeath

Viisihenkinen riihimäkeläispoppoo Calmsite lyö tiskiin varsin toimivan annoksen keitostaan, jossa sekoitellaan ”sentencedmäisiä” melodioita rokkaavaan groovemetalliin.

Itselleni ensimmäisestä biisistä alkaen tuli lähimpänä vertailukohtana mieleen Carcassin viimeiseksi jäänyt studioalbumi Swansong, eikä vähiten siitä syystä, että pääosin kurkkuäänellä ärjyvän vokalistin ulosanti kuulostaa aika paljon kyseisen orkesterin Jeff Walkerin raakkumiselta. Hieman melodisempaa on kuitenkin meno ”Elviskuolemalla” kuin vertailukohteellaan ja laulajan vokaalityyleissä löytyy vaihtelua matalammasta murinasta aina puhtaampaan artikulointiin. Biisien synkkää ilmapiiriä maustetaan välillä syntikoilla ja nämä tuntuvatkin toimivan oikein mainiosti tunnelman luojina.

Hyvinhän tämä pistää rokkijalan vipattamaan ja soundeihin on saatu mukavasti potkua. Eipä levystä juuri muuta valittamista löydy kuin biisejä aavistuksen vaivaama tasapaksuus, yksikään biisi ei mielestäni ollut ylitse muiden. Ehkäpä tässä voitaisiin puhua sitten tasaisen vahvasta kokonaisuudesta.

Calmsite

Riihimäkeläinen Calmsite ei varmaankaan ole vielä niitä kaikkein tutuimpia orkestereita Samperin lukijoille, joten yhtyeen itsensä aloitteesta päätettiin tutustuttaa teidät tähän rähinäryhmään. Harvasanaiset miehet päättivät pitää suoran ja selkeän linjan vastauksissa, joten tarinaa ei ole pituudella pilattu mutta sitäkin tiukempaa asia on. Poppoon eka kokopitkä onkin jo ehditty arvostella lehden sivuilla, joten muu taustatieto tulkoon näin hieman jälkikäteen…

Ok, kertokaahan kuinka Calmsite sai alkunsa ja mistä bändissä on ylipäätään kysymys?

No, Calmsite perustettiin tuossa vuoden 1998 tienoilla ja soitamme reippaanlaista melodista deathrockia. Tai ainakin noin muut ovat sitä luonnehtineet. Kokoonpano on ollut sama koko ajan.

Oak Knoll Productions julkaisi debyyttikokopitkänne nimeltään The Erector jokin aika sitten. Kuinka päädyitte yhteistyöhön heidän kanssaan ja mitä tämä yhteistyö pitää sisällään? Mitä olette muuten mieltä lafkasta?

Lähetettiin niille promolevy ja sieltä sitten ilmoittelivat, että olisivat kiinnostuneita yhteistyöstä. Ensin kirjoitettiin niiden kanssa yhden albumin sopimus ja sovittiin, että jos yhteistyö pelaa puolin ja toisin niin katsotaan sitten jatkoa. Lafkana Oak-Knoll on toiminut oikeastaan tähän mennessä tosi hyvin. Ne eivät ole puhuneet ainakaan läpiä päähänsä ja on tehnyt kaiken mitä on luvanneetkin.

Millaista on ollut The Erectorin palaute?

Palaute on tähän mennessä tosi hyvää. Kaikkiahan ei toki voi miellyttää eikä kyllä pidäkään.

Tiesittekö muuten muista OKP:n suomalaisbändeistä ja oletteko mahdollisesti vaihtaneet kokemuksia heidän kanssaan?

Joo, kyllä me tiedettiin. Ei me hirveästi olla vaihdeltu kokemuksia mutta voi olla, että joskus tulevaisuudessa.

Mikä on keikkatilanne tällä hetkellä? Onko toiveita tai suunnitelmia ulkomaille?

Keikkoja on suunnitteilla kokoajan ja ollaan tehty tasaisen varmasti. Toiveita ja suunnitelmia on ulkomaille. Ja ollaan niistä jo jotain puhuttukin, mutta ei tässä vaiheessa ole vielä mitään varmaa.

Entäs palautteet keikoilta…?

Mitä meille on suoraa palautetta tullut niin kovasti on ihmiset yleensä tykänneet.

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia Calmsitella on ja millä aikataululla?

Tällä hetkellä tehdään materiaalia meidän toiselle albumille, jonka pitäisi tulla ulos ensi kesänä. Oak-Knoll Productions julkaisee Jenkeissä ja Firebox Skandinaviassa/Euroopassa. Materiaali alkaa pikkuhiljaa olla kasassa ja studioon mennään huhtikuussa. Ja keikkoja on myös vireillä. Mutta siinähän sitä oleellisimmat suunnitelmat.

Terveisenne Samperin lukijoille ja mitä olisitte tässä haastiksessa halunneet vielä sanoa?

Terveisiä lukijoille ja haluaisimme vielä sanoa, että kiitoksia kaikille
kaikesta.

Calmsite – The Erector

Calmsite tulee Riihimäeltä ja kertoo olevansa vuodesta 1998 lähtien toiminut metalliorkesteri. Ja tämähän varmaan kertookin jo kaikille kaiken… Joka tapauksessa Calmsite on löytänyt debyytti-kokopitkälleen julkaisijan Jenkkiläisestä Oak Knoll Productionsista.

Calmsiten levyä kuunnellessa tulee mieleen runsaasti assosiaatioita. Pohjimmiltaan tämä rokkaava hevimeininki tuo mieleen jonkun Iron Maidenin, Motörheadin ja vanhan Metallican äpärälapsen. Biisit rokkaavat kyllä pirusti mutta häiritsevä ajatus on, että mistä nämä riffit ovat tuttuja ennestään. En väitä, että mistään plagioinnista olisi kysymys mutta suorastaan kiusallisen läheltä mennään välillä esikuvien tuotoksia. Joka tapauksessa selvästikin tiivistettyä ja simppeliä ilmaisua tässä alunperinkin on lähdetty hakemaan ja tämä on bändiä omimmillaan. Mukana on kyllä paljon melodiahöystöä ja soolonlurautuksia, mutta aika rokkimeiningeissä silti pysytään. Hassua kyllä, luettelemistani assosiaatioista poiketen, laulupuoli taasen on sellaista miehekästä puoliörinää. Levy kokonaisuutena rullaa ihan mukavasti eteenpäin mutta pientä tuubamaisuutta siinä silti on. Pienillä vaihteluilla kuuntelukokemuksesta olisi saatu huomattavasti nautittavampi. Soitannollisesti olisin toivonut tuotokselta tiukempaa otetta. Kaikki kunnioitus rehellisestä meiningistä mutta jos näin simppeliä kamaa lähdetään studioon vääntämään, pitäisi se setti ehdottomasti treenata niin tiukaksi, ettei horjumista levyltä löydy. Tietenkään tähän ei toivoisi miltään saralta poikkeuksia. Ei tässä nyt selvästikään mitkään yläasteen kellaribändin pojat puikoissa ole mutta sellaista haparointia, mikä kuuluu demoille, ei kokopitkälle soisi päätyvän. Jotenkin minun korviini se yhteensoittamisen meininki ei tartu.

Loppupeleissä Calmsite on onnistunut tuottamaan ihan hyvän räyhäyslevyn jonkun ryyppyillan tunnelmankohottajaksi. Yllättävän positiivisin mielin sitä kerta toisensa jälkeen arvostelua valmistellessa levyn koneeseen laittoi joistain lapsuksista huolimatta. Huippubändiksi on mielestäni silti Calmsitella soiton tiukentamisen ja sen ”oman jutun” löytämisen verran vielä matkaa.