Avainsana-arkisto: Broken Oath

Eviscerate A.D. / Broken Oath – What Lies Ahead

Tarjolla pari kovaa metalcorevääntäjää matalapainesaarilta, Eviscerate A.D. etelämmästä Peterboroughista ja Broken Oath Skotlannin Glasgowsta. Viisi biisiä molemmilta, eli ammattikorkean matikkapäällä yhteensä kymmenen, plus englantilaisille bändeille tyypilliset leffasamplet.

Ryhmän jokseenkin nimekkäämpi, mutta nyt jo toimintansa lopettanut Eviscerate A.D. aloittaa mäiskinnän Pulp Fiction –samplen siivittämänä. Ei mitään ihmeellistä, mutta perusvarmaa runttausta hyvillä myllytyksillä ja parilla erityylisellä laulajalla höystettynä. Aika samanlaisia perusbiisejä kuin ”Escalating Unholy War” –kokiksella, eikä muutaman kuuntelun jälkeen jää oikein mitään muuta mieleen kun kivasti myllertävä Fuelled By Hatred, joten bändin uupuminen kolmen vuoden jälkeen ei ainakaan suomalaisille ole kauhean kova pala.

Piskuisella mimmihuutajalla varustettu Broken Oath on mielenkiintoisempi tapaus, eikä vähiten juuri harvinaislaatuisen naislaulajansa ansiosta. Yllättäen mieleen tulee Amerikkalaiset Undying ja Walls Of Jericho, mutta myös maskuliisemmat bändit, kuten At The Gates ja Caliban vilahtelevat bändin musiikissa. Teknisempää paahtoa kuin EAD, mutta juuri sopivassa mittasuhteessa tuoden mukavaa nyanssia musiikkiin. Myös demolta tuttua enkelimäistä laulua kuullaan, ja tämä on kuten muukin toiminta parantunut huomattavasti sitten mielenkiintoisen ”…And The War Rages On” -demon. Toivottavasti bändi jaksaa kollegojaan pidempään.

Ei näitä bändejä paremmusjärjestykseen voi laittaa, eikä tarvikkaan. Hyvää mäiskettä koko rahalla, kokeilkaa vaikka itse!

Broken Oath – …And the War Rages On

Suomessa ylämaiden hardcorescene on jäänyt arvatenkin varsin vähälle huomiolle, mutta paikan päällä piipahtaneen kirjeenvaihtajamme Jani McPetterin ansiosta voimme olla tässä(kin) asiassa edelläkävijöitä.

Broken Oath on varsin mielenkiintoinen tuttavuus Glasgowsta, bändi soittaa vahvasti metallista hardcorea All Out Warin ja Heaven Shall Burnin hengessä naisvokalistin hoidellessa rääkymiset. Raameja ei laulajattarelle ole kertynyt keskiverto jockeyta enempää, mutta sääliksi kävisi Butterflies Die Before Sunset -bändin poikia jos pimeällä kujalla eukko haastaisi verbaaliin kaksintaisteluun, sen verran brutaalia on suun pieksentä. Tosin emopojat tuskin suostuisivat voimain mittelöön, vaan lähtisivät mieluummin teelle keskustelemaan universumin suppeudesta ja hetken katoavaisuudesta.
Musiikki on aikalailla sitä perus metalcoretuuttausta, mukana on kuitenkin vähän Göteborg heviä, ripaus old schoolia sekä häivähdys puhdasta metallia, joka naislaulajasta puhumattakaan tekee bändistä paitsi visuaalisesti, myös musiikillisesti mielenkiintoisen.

Hyvästä musiikista huolimatta levystä jää demomainen vaikutelma. Saundeissa ei ole musiikin kaipaamaa potkua, varsinkin kitarat jylläävät aika munattomasti. Myös ”Single” -biisissä sinänsä hyvän kuuloinen puhdas laulupätkä kuulostaa vähän hätäiseltä, pienellä paneutumisella siitä olisi saanut kauniin vilunväristyksiä herättävän kohtauksen teurastuksen keskelle.

Myös kopiointiliikkeessä monistetut kannet vahvistavat mielikuvaa keskeneräisestä tuotteesta. Ehkäpä kyseessä on kompromissijulkaisu, omasta pussista kaivetut rahat riittivät levyn prässäämiseen, mutta muutoin on vähän oiottu mutkia. Siitäkin huolimatta kiintoisa esitys, tutustumisen arvoinen bändi kaikille!