Avainsana-arkisto: Breamgod

Breamgodin jäähyväiset

Tampereelle muuttamisen jälkeen olen hieman laiskistunut, enkä jaksa aina mennä merta edemmäs kalaan siinä määrin, kuin mitä tuli Hämeenlinnassa ja Porissa asuessa harrastettua. Toisinaan sitä on tosin aivan pakko karata omalta mukavuusalueelta ja lähteä reissaamaan. Oli siihen kyllä ihan erityinen syykin.

Upright on kyllä tyylilajinsa kovatasoimpia bändejä Suomessa tällä hetkellä. Nyt Upright sentään pääsi Poriin asti, kun BTHC-festien suhteen bändi joutui tekemään peruutusliikkeen. Olenkohan sanonut tätä bändiä jo pari kertaa moukariksi? No, sanon taas. Upright nimittäin iskee yhtä kovaa kuin tuo työkalujen kuningas. Ruotsalainen Bitter Taste of Life taas oli kyllä mukava yllättäjä, meikäläinen kun oli jättänyt bändin aiemmin tsekkaamatta.

Bitter Taste Of Life

Mutta vaikka sekä Upright ja Bitter Taste of Life ovatkin hyviä bändejä joita katselisi keikalla mielellään, niin tänne tultiin tällä kertaa yksinomaan Breamgodin takia. Vaikka illan bändeistä kaksi ensimmäistä olivatkin hyviä, oli Breamgod kuitenkin itseoikeutetusti illan kuningas, joka oli pistämässä kirjaa omalta osaltaan kiinni. Tämän takiahan allekirjoittanut jaksoi nähdä sen vaivan että aikaisesta herätyksestä huolimatta ajoi rutisematta Tampereelta Poriin ja samoilla silmillä vielä takaisin. Tänä kyseisenä viikonloppunahan Breamgod pisti pillit pussiin kahden keikan myötä, ja kyllähän bändiltä nyt oli luontevaa soittaa elinkaarensa toiseksi viimeinen keikka Porissa, kotikylässään. Se vihoviimeinen keikka oli seuraavana iltana Helsingin PRKL-klubilla. Lavalla oli kolme Breamgodin elämän eri vaiheissa vaikuttanutta basistia, joten tästä keikasta tehtiin myös siltä osin hyvin spesiaali. Myös väkeä riitti ja hulinat lavan edessä oletetusti isommat kuin mitä yleensä.

Metalliaurinko 2010, lauantai

Armottomien bileiden lunnaat maksettiin tälläkin kertaa seuraavana aamuna, joten eipä yleisökato ketään päässyt yllättämään, tuskinpa edes päivän ensimmäisiä bändejä. Alley Godsin aloittaessa alue lähes ammotti tyhjyyttään, joten vokalisti Oskari joutui huutelemaan väkeä lähemmäs kuin torikauppias, joka yrittää myydä lanttuja karkinnälkäisillä lapsille. Sen verran virkeää porukka tuntui olevan, että yleisössä potkiskeltiin myös futista. Isolla lavalla ensimmäinen lauantaina soittanut yhtye oli Presley Bastards. Bändi kuulosti korviini ihan hyvältä, mutta suurin osa yleisöstä oli vielä joko nukkumassa krapulaansa pois tai laittamassa hommaa uuteen nousuun. Tästä syystä PB näytti hieman orvolta näyltä isolla lavalla, mutta oli paikalla silti enemmän jengiä kuin taannoisella Tampereen keikalla. Paskiaiset olivat koko päivän melodisinta musiikkia esittänyt kokoonpano, ellei sitten kaljateltassa myöhemmin esiintynyttä Jukka Kiesiä lasketa.

Third Man Down alkoi mekkaloimaan pikkulavalla, mutta itselleni bändin tuotanto ei ollut millään tavalla entuudestaan tuttua, joten keikan musiikillinen anti jäi itselleni hieman laihaksi. Metallista hardcoreahan sieltä tuli, ei sen enempää tai vähempää. Kaikki muut kyllä nauttivat keikasta. Mukavaa lisämaustetta keikka tosin sai saamarin kämäsestä, mutta helvetin hauskasta kyklooppivitsistä. ”Without or with Vaselin?” Riistetyt jäi minulta paskanjauhannan sun muiden aktiviteettien takia suurimmaksi osaksi näkemättä, mutta rutiinikeikalta tuo vähän haiskahti. Olen nähnyt viimeisen puolen vuoden aikana bändin jo kaksi kertaa aiemminkin, ja settilista oli niihin verrattuna lähes identtinen, mitä nyt pari biisiä saattoi tulla eri kohdissa. Eli pääpaino oli siis uudessa materiaalissa, muutamaa klassikkoa unohtamatta. Yleisö ei Riistetyillä juurikaan lämmennyt. (JP)

Kiesi

Oma festivaalikokemus alkoi Riistettyjen aloitellessa settiään, joten uuteen ympäristöön totutellessa meni bändin ja osa No One Is Safenkin keikasta ohi. NO1S:sta voisi kuitenkin sen verran sanoa, että mitä bändiä on viime aikoina todistanut, on ainakin omissa kirjoissa jonkinlaisena projektina alkanut bändi muodostua ihan omaksi kokonaisuudekseen, joka sisältää kaikki WTP:n ja Field Of Haten parhaat palat. Gute scheisse siis, täyspitkää odotellaan innolla. Seuraavaksi (lähes) paikallista osaamista päälavalla Breamgodin muodossa, ja täytyy sanoa, että vaikkei porilaset muiden illan aktien ohella mitään uutta tai ennenkuulumatonta (Cutdownia ja Merauderia lukuunottamatta) esittänyt, oli pitkästä aikaa kiva kuulla kunnon musiikkia.
Salkkaricore-pataljoona Fury Of Livez teki, mikäli spiikeistä oikein ymmärsin, viimeisen esiintymisensä. Bändin ideanahan on ihan hauska ja pätevät muusikot tekevät dödö-vaikuuteisesta paahdosta oikein toimivaa, mutta ehkä tämä juttu on tosiaan jo nähty (ja kuultu)? Joko ennen tai jälkeen Fury Of Livezin kaljateltassa esiintyi J. Kiesi, joka olikin vestareiden parhaimmistoa. Olisi voinnut soittaa pidempäänkin, tai vaikka useammalla roudaustauolla… Janos Velmusen Bussipysäkillä kuultiin ja muutenki oli tosi kivasti.
Cutdown palautti meiningin päiväjärjestykseen, esitellen samalla uuden basistinsa, paremmin mm. Ratfacen bassotaiteilijana tunnetun J:n (vai oliko sittenkin vain tuuraamassa, ihan ei välispiikit menneet jakeluun?). Uutta oli myös Esan ennenkuulumattoman runsaat välispiikit, oli tainnut bäkkäribaarin antimet tehdä tepposensa myös siellä suunnalla. Pientä hapuilua kenties uuden basistin kanssa, mutta tuskin ketää haittasi/kiinnosti. Huomattavaa oli myös aurinkoisen mutta kylmän sään kangistamien jäsenten veryttely pitissä, joka alkoi tässä vaiheessa päästä hyvään vauhtiin.

Lällärs

Last Laugh oli, no Last Laugh. Pornolehtiä luettiin ja muutenkin menttiin maukkaan ja mauttoman rajalla. Jossain määrin tällaista vanhemman koulun meininkiä on alkanut diggailemaan, ja sillä osastolla viime aikoina himan uudistunut (jos on bändiä vähän harvemmin todistanut esim. livenä) bändi kyllä osaa hommansa. Sopivasti vielä punkkiasennetta mukana.
St.Hood sai toimia vähintäänkin erinomaisena lämmittelijänä illan kauan odotetulle pääaktille. Bändi on kyllä huimassa vireessä, eipä ole turhia puheita runsaiden live-esiintymisien vaikutus bändien toimivuuteen. Pikkuhiljaa myös uuden levyn biisit alkavat elää omaa elämäänsä debyytin hittien tavoin.

Me-rau-der!1

Merauder on nimi, joka ei ehkä nykynuorison huulilla kauhesti pyöri, mutta vanhemmalle kaartille bändi on tarjoillut 90-luvun puolivälistä asti paljon ikimuistoisia hetkiä. ”Masterkiller” ja ”Five Deadly Venoms” ovat metalcore-genren ehdottomia peruskiviä, unohtamatta tietenkään uutta ”God Is I” -albumia, joka todisti bändin olevan kulta-aikojensa vireessä. Ja niin todista myös esiintyminen Harjavallassa. Jämäkästi Downfall Christilla alkanut setti tosin vaikutti hivenen tyngältä, sillä varsin pian oli kaikki reenatut biisit soitettu, encorena jouduttiin vetämään uusintana sekä Life Is Pain ja Masterkiller, mikä ei tosin tuntunut meininkiä paljoa latistavan. Päinvastoin, fiilishän olis vähän sama, kuin olisi nähnyt Merauderin KAKSI kertaa saman illan aikana! Itselle näitä klassikoitakin enemmän kolahti kuitenkin tuleva klassikko Gangsta, joka on viime vuosien – jos ei vuosikymmenen – parhaimpia metalcore-biisejä. Ikävä kyllä tätä ei enää uusintana kuultu, enpä käy siltikään valittamaan, melkoinen keikka joka tapauksessa.

Merauderin jälkeen oli olo onnellinen ja väsynyt, ja pikaisen rantasaunan jälkeen oli hyvä suunnata kotia kohti, joskaan näin onnistuneen illan jälkeen Marilynin jatkotkaan ei huutava vääryys olisi ollut. Vähän kyllä ihmetyttää, ettei porukkaa tänäkään vuonna sen enempää paikalle vaivautunut, sillä alue vaikutti pääesiintyjänkin aikana suhteellisen väljältä. Toivotaan että pirskeet jatkuu kuitenkin myös tulevina vuosina, sillä ei tämän parempaa kesänavausta voi olla. (JT)

Eri esittäjiä – Building a Legacy 2

Meinas usko mennä ja perinnöt jäädä saamatta, kun ei Full House Recordsin jatko-osaa ”Building a Legacy” -sarjalle alkanut kuulua. Ensimmäinen ”Building a Legacy” -kokoelmahan julkaistiin jo vuonna 1999, joka sai ainakin allekirjoittaneen innostumaan uudestaan hardcore-musiikista. Noihin aikoihin alkoi jälleen uusi aikakausi suomalaisessa hardcoressa, ja turha hippeily sai väistyä rankemman myllytyksen tieltä.

Jos legacy ykkönen esitteli pääsääntöisesti silloisia Helsinki-bändejä, on kakkososa laajentanut hc-perhettä koko Suomen kattavaksi yhteisöksi. Kokoelma esittelee 15 bändiä ja 29 biisiä, jotka tyyliltään ovat hyvin samankaltaisia. Eroja toki on, mutta kyse on nyt hardcoresta, josta Full House Records on maailmanlaajuisestikin tunnettu. Kotimaisia kärkinimiä edustaa niin Bolt kuin St.Hoodikin, mutta levyltä löytyy myös nuorempiakin helmiäisiä, kuten esimerkiksi Out of Breath tai Fightback.

Samanlaista vipinää vatsanpohjassa ko. kokoelma ei meikäläisessä herättänyt kuin ykkösosa, mutta toivotaan, että uudet new Jackit löytäisivät tätä kautta hardcoren ihanuuden. If you tolorate tissit then your kalsarit will be next, vai miten se meni?

Breamgod – S/t

Ou jeah. Porin oma rytinäryhmä, Breamgod, polkaisi studioon ja pyöräytti 9 biisiä murhatappokuolemaa. Ja mikäs sen parempaa – there’s no business like the butchering business.

Ja kyllähän Breamgod toki teurastaa. Bändin ”self titled” on kokonaisuus lähes kymmenen vuoden mukanaan tuomaa kokemusta, metallisia riffejä, hardcorea ja periksiantamatonta meininkiä. Turpaanmättäjäiset ovat siis pystyssä. Tämä hiljalleen muhinut, mutta ei ehkä vielä ihan täyteen kukkaansa kehittynyt iskuryhmä on uskollinen omalle sekä levy-yhtiön linjanvedolle josta ei poiketa piirun vertaa koko levyn aikana. Onhan se nyt siis jo viimeistään tässä vaiheessa uskottava että armaassa kotomaassamme osataan nämä metalliset hc-rytinät jo niin kovin hyvin. Jos menen tässä jopa niin pitkälle että kutsun tätä ”Fullhouse-soundiksi” ja onnistuneen yrityksen aikaansaamaksi, toimivaksi brändiksi.

Levyn tuotanto on hyvää tasoa ja tätä kelpaa kyllä kuunnella niin kovaa kuin tärykalvot vain kestävät. Ville Takalan kirjoittamat lyriikat ovat perin henkilökohtaisia asioita ja sanojen vuodatus lienee ollut hyvinkin tarpeellista. Tässä ei sammalleta sitä yleistä perusmussutusta ilman mitään pointtia, vaan sanojen takana on ilmeisestikin paljon asioita joita me muut emme luonnollisestikaan voi tietää. Lauletuista sanoista ei kyllä ota sitten mitään selvää korvakuulolla, joten parempi vaan kaivaa ne sanoitukset sieltä cd-kotelosta esille.

Vaikka meininki on kovaa ja tarvittavat temput osataan väkevällä otteella, Breamgod ei luonnollisestikaan vielä nouse maamme kirkkaimmaksi timantiksi omalla sarallaan. Tietenkin on muistettava taas kerran – kuinka moni nyt ylipäätään kykenee debyytillään räjäyttämään pankin? Biisit ovat toki murskaavia ja oikeita voimanpesiä, mutta tasapaksuisuus on eittämättä sana joka on vedettävä tähän yhtälöön mukaan. En tarkoita että välillä pitäisi alkaa hölläilemään otetta, vaan juuri sitä että tietynlainen luovuus ja mielikuvituksen käyttö, tai ehkä jopa pienten riskien ottaminen, on liian monilla jokseenkin katoava luonnonvara. Linjanveto on linjanveto, mutta erottuakseen massasta täytyy tehdä asiat joko tuplasti paremmin kuin kaikki muut tai sitten vain tehdä jotain erilailla kuin muut. Tässä tapauksessa Breamgod varmasti nostaa itsensä Suomen metallisen hardcoren tämän hetken etulinjaan, tai ainakin hyvin lähelle, mutta tuo on suhteutettava tämän pienen maamme suppeaan tuotantoon ja se taas vähentää tämän saavutuksen arvoa melkoisesti.

Breamgodin debyytti on kuitenkin väkevä paketti joka iskee kovalla voimalla, ei epäilystäkään. Toivokaamme että bändin taival tulee jatkumaan heidän valitsemallaan tiellä ja saamme tulevaisuudessa kuulla lisää porilaisten marssia.

Breamgod


Fatal error: Uncaught Error: Call to undefined function split() in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-content/plugins/soundcloud-shortcode.php:41 Stack trace: #0 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/shortcodes.php(326): soundcloud_shortcode(Array, Array, 'soundcloud') #1 [internal function]: do_shortcode_tag(Array) #2 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/shortcodes.php(223): preg_replace_callback('/\\[(\\[?)(soundc...', 'do_shortcode_ta...', '<p>Chambers pod...') #3 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/plugin.php(235): do_shortcode('<p>Chambers pod...') #4 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/post-template.php(230): apply_filters('the_content', '<p>Chambers pod...') #5 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-content/themes/twentyfourteen/content.php(57): the_content('Jatka lukemista...') #6 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/template.php(564): require('/var/www/fs1/0/...') #7 /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-includes/template.php(521): load_template('/var/w in /var/www/fs1/0/chambers/public_html/wp-content/plugins/soundcloud-shortcode.php on line 41