Avainsana-arkisto: Bedouin Soundclash

Bedouin Soundclash

Kanadalainen BEDOUIN SOUNDCLASH käväisi männä viikolla Suomessa lyömässä Eastpak Antidote –kiertueen pakettiin. Sattuneista syistä haastattelu on vähän myöhässä tapahtumaan nähden, mutta antaa laulaja-kitaristi Jay Malinowskin kertoa vähän mm. kiertueesta ja tulevasta levystä.

Tervehdys, Miten menee? Miltä elämä tien päällä maistuu?

Kiitos hyvää kuuluu. Elämä tien päällä on melkomoista kidutusta mielelle. Jonain hetkenä asiat ovat todella hyvin, kun taas seuraavassa hetkessä ne ovat päin persettä. Elämä on normaalia, mutta minun on kummallista.

Kuten tiedämme, niin olette Antidote Tourilla juuri nyt ja iskette Suomeen muutamaksi päiväksi. Mitä aiotte kertoa lapsenlapsillenne tästä kiertueesta? Ja mitä ETTE aio kertoa!?

No, me jaamme kiertuebussin Disco Ensemblen kanssa, joten kerron lapsenlapsilleni suomalaisten älyttömyyksistä, kuten Ruotsi-vihasta ja siitä, miten he haluavat vetää viinaa yksin ja heidän ujoudestaan. Nuo asiat varmasti kerron lapsenlapsilleni ja niitä asioita en kerro, mitä en halua heidän tietävän.

Kuvaile Antidote-kiertuetta yhdellä sanalla?

Mehukas.

Mitä meinaat puuhailla viimeisen Helsinki-keikan jälkeen.

Menen suoraan petiini, lukitsen oven ja itken hiljaa itsekseni.

Kävin MySpace-sivuillanne ja huomasin uuden biisin nimeltä ”12:59 Lullaby”. Teiltä on tulossa uusi levy ensi vuonna, eikö? Voitko valottaa asiaa hieman? Tuleeko siitä yhtä vaihteleva kuin ”Sounding Mosaic” -levystä?

Se on uuden levyn hitain tsipale. Monet ihmiset ovatkin jo kyselleet, että tuleeko koko levy olemaan tuon tyylistä. Ei tule, vaan siitä tulee monipuolinen, silti kuulostaen Bedouin Soundclashiltä.

Teillä kaikilla kolmella on erilaiset taustat. Onko vaikeaa kirjoittaa musiikkia, joka miellyttää bändin kaikkia jäseniä?

Kirjoitan ensin yksinkertaisen idean tai kipaleen ja sen jälkeen yhdistän voimani Eonin ja Patsin kanssa. Näin olemme aina tehneet asiat ja se on oikeastaan ainoa tyyli, miten osaamme tehdä biisit yhdessä. Me jaamme ideamme yhdessä.

Mitkä ovat suurimmat vaikutteesi säveltäjänä ja sanoittajana?

Vanhat äänitteet, joita en ole koskaan aikaisemmin kuullut. Äänet, jotka saavat ihmiset liikkeelle kaduilla. Suurin inspiraation lähteeni on kuulla asioita, joita en ole aiemmin kuullut ja mistä haluan tietää lisää ja ymmärtää sitä enemmän.

Darryl Jennifer Bad Brainsista tuotti viimeisen tuotoksenne. Minkälainen rooli hänellä oli albumin äänityksessä? Aiotteko työskennellä hänen kanssaan myös tulevalla levyllä?

Hän on aina ollut suunnannäyttäjä ja ystävä meille. Hän tuo aina New York City/DC hood crunk dirt-tyylinsä projektiin kuin projektiin.

Muutama viikko sitten Bad Brains ilmoitti palaavansa yhteen. Miten kommentoisit tätä comebackia?

Onko HR tulossa myös? Kun Bad Brains kerää rivinsä kokoon, niin se on kuin salama iskisi ja tuhoaisi Washingtonin Capitol Hillin. Kyllä haluaisin heidän tekevän sen.

”When the Night Feels My Song” oli melkomoinen hitti Kanadassa ja tuleva leirinuotioklassikko. Mikä on oma suosikkisi leirinuotioveisuksi?

Haha. Pidän Kumbayasta.

Mitään terveisiä Suomalaisille? Viimeinen mahdollisuus suostutella epävarmat immiset tulemaan keikalle.

Ihmiset tulevat keikoillemme sheikkaamaan sitä ja Suomi on pyllynpyörittäjien luvattu maa, joten tulkaa tanssimaan!

Eastpak Antidote Tour 2006

Maanantai-ilta ja liput 35€. Oli pieni etukäteiskutina, että kaapelin sali ei täyttyisi. Epäilys haihtui, kun noin sadan metrin jono ennakkolipun ostajia odotti pääsyään sisälle. Paljon nuoria tyttöjä, joka ei näyttänyt lounasleipiä äänimiehelle tuomaan tullutta ystävääni haittaavan. Vastamyrkkykiertue oli viimeistä iltaa vaille paketissa, ja kuukauden kiertäminen oli käynyt ainakin paitamyyjän voimille, mutta se kai tarkoittaa vain sitä, että hauskaa on ollut.

Kolmihenkinen Bedouin Soundclash ehti aloittaa illan reggae/soul/dub –meiningillä ennen kuin ulkona odotellut jono oli saatu purettua sisätiloihin. Tässä kohtaa järjestäjät olisivat voineet olla hereillä ja venyttää bändin aloitusta vaikka sen 15-minuuttia. Leppoisa bändi veti hyvän setin ja yleisö, saavuttuaan paikalle, oli ihan mukavasti mukana jameissa. Itse diggasin biiseistä, joissa koneesta laitettiin dub-soundeja taustalle ja rumpali oli mukana break-biittissä. Tuli etäisesti mieleen Asian Dub Foundationin alkuaikojen tuotokset. ”Basisti vetää aika douppeja laineja”, kuulin jonkun skene-jeesuksen mainitsevan vieressäni. Rauhallisempiin vetoihin ei nousuhumalainen mieli jaksanut keskittyä, katsastamisen arvoinen yhtye kuitenkin.

Gogol Bordello toi sirkuksen kaupunkiin. ”Ihan vitun apinoita” olisi Sören salettiin sanonut. Viulu, harmonikka, peltiämpäristä tehty rumpu, hassuja vaatteita, sirkusbasaari, tanssityttöjä ja raivokas punk-poljento. Tämä mustalaislauma ei tullut pummimaan kahta markkaa vaan paahtamaan kahta sataa. Jokaisen kappaleen ne vetivät kuin se olisi ollut viimeinen, loppuhehkutuksineen päivineen. Hutahutahutahuta parin tahdin harmonikkabreikki ja taas hutahutahutahuta. Mahtavaa matskua. Levyltä kuultuna en innostunut, mutta livenä loistava soppa.

Danko Jones on äijä”, sanoi lounaslähettiystäväni ja näytti äänimiehelle pedonmerkkiä. Uuden levyn ”Sticky Situation” avasi pelin, joka sisälsi yleisön iästä johtuen enemmän musiikkia kuin nokkelaa sanailua. Joku on kertonut, että Danko on leppoisa ja kiltti mies siviilissä, mutta alter egon päästessä valloilleen ei kukkoilulla ole rajaa. Leveä haara-asento, mikki hieman liian alhaalla, jotta saadaan aikaa uhkaava etukeno, pahisilveilyä, epäkypsää läppää, ja minimalistisia AC/DC -riffejä. Siinä resepti, josta yleisö näytti pitävän. Rutiinisuoritus rundin päätteeksi.

Seuraavan päivän coctail-flunssaa uhmaten noudin siiderin, ja jäin odottelemaan Disco Ensemblen aloitusta. Music Televisionin ihQ juontaja Axl huudatti bändin lavalle. La la laa This is my head exploding. Mutta mutta nyt on jokin vialla, pää ei todellakaan ole räjähtämässä. Jostain syystä ennen setin alkua salin takaosan äänentoisto oli tippunut pois päältä. Kaksi ensimmäistä kipaletta meni puuroisissa merkeissä, ja päätin lähteä äänipöydälle tiedustelemaan ovatko lounasleivät menneet väärään kurkkuun. Joku miehistä pinkaisi matkaan ja äkkiä myös anniskelualueella saatiin äänet kohdalleen. Hitit kuultiin jonkun uuden kappaleen ohella, josta ei kuitenkaan paljoa jäänyt päähän. ”Fresh New Blood” ja ”Black Euro” toimivat hienosti livenä, ja bändi tuntui antavan kaikkensa. Jotain spesiaalia DE voisi keikkasettiinsä kuitenkin lisätä. Turhan orjallisesti biiseistä vedetään levyversiot ja välispiikit jäävät lähinnä huudatuksiksi.

Havaintoja: Esitysten välillä vessajonot olivat niin pitkiä, että oli helpompi käydä toimittamassa tarpeensa ulkona sähkökaappiin. Anniskelualueelle pyrkiessä syynättiin ikä perusteellisesti. Poke veti ajokortin ulos muovitaskusta, pyöritteli käsissä ja tsekkasi, ettei sitä ole itse laminoitu. Tuli vaihdettua epäuskoisia katseita muiden jonossa olleiden kanssa. Olut loppui kesken. Nyt-liitteen vaikutusvaltainen musiikkitoimittaja näytti paikoin yksinäiseltä.