Avainsana-arkisto: Audioslave

Provinssirock 2003, perjantai

Hyvissä ajoin torstaina, siinä joskus kahdeksan maissa saapunut retkikuntamme majoittautui Törnävän leirintäalueelle. Siinä sitten odoteltiin alkavaa Provinssirokkia grillailun jne merkeissä. Hyisen yön jälkeen sarasti perjantaiaamu leirintäalueelle, joka tuskin oli torstain lämmittelymeiningeistä hiljennyt.

Siinä seitsemäisen aikaan lähdimme sitten lähestymään itse festarialuetta ja ensimmäisenä itse painuin katsomaan Nicolea, joka päälavaa vastapäätä sijaitsevalla Rytmilavalla soitti. Kyseisen bändin yhden keikan olin aikoinaan todistanut, ja silloin ei musiikki uponnut, mutta jumalauta mikä meininki oli tällä kertaa. Musiikkityyliltään hieman uusiometallivaikutteista metallia paahtava Nicole pisti kyllä vauhtia töppösiin, sillä tanssit alkoivat heti ensimmäisen biisin alettua. Kylmä ei kerinnyt tulemaan, ja useiden biisien kertosäkeet oli helppo oppia lennosta ja huutaa sitten mukana. Viimeksi Nicole ei tehnyt vaikutusta, nyt se todellakin teki.

Seuraava bändi joka sattui silmiin oli paviljongissa soittanut Kuolleet Intiaanit, joka ei kuitenkaan sytyttänyt, ja matka jatkui. Niinpä odottelun ja loputtoman festarialueella vaeltamisen jälkeen tuli eksyttyä katsomaan Eläkeläisten 25 tunnin humppamaratoonia, joka varsin viihdyttävää katseltavaa olikin. Seuraavana kohteena oli Audioslave päälavalla. Yhtyehän siis koostuu ex-Sound Garden nokkamiehestä Chris Cornellista ja Rage Against The Machinesta (-Zack De La Rocha). Ryhmä vaihtoi nimen Audioslaveen, mutta musiikki on pysynyt lähes samantyylisenä, tosin ikävä kyllä erittäin erilaisella laululla. No eipä tyhjäntoimittajia kiinnostanut tämäkään rokkifunkki/tiesmikä.

Yhden maissa yöllä sitten oli vuorossa illan viimeisiä bändejä, ensimmäisenä No Shame, jälleen paviljongissa. Takuutavaraa jälleen lovepunkkareilta ja hyviä biisejähän jätkät väänsivät, mikäs siinä. Hieman hulinaakin koitettiin saada, mutta eipä lämmennyt porukka. Joten matka kulki pikkulavalle joka kantoi nimeä ”Zanzibar” ja Valse Tristen 20 v. keikalle. Valse Triste ilmeisesti on jokin underground-legendabändi, joka ei vissiinkään niitä keikkojakaan kovin usein soittele. Hieman ikääntyneemmän puoleiset äijät väänsivät suomenkielellä laulettua hardcorepunkkia. Ja mikä meininki olikaan, illan paras keikka ja pittimeininki yllä. Fyysinen kunto tosin otti sitten hieman vastaan ja aikaisempien keikkojen riehumisesta vammautuneena kutsui leirintäalue ja teltta.

Ensimmäisen päivän anti kokonaisuudessaan oli aika vaisu ja kirkkaina kohtina nousivat Nicole ja Valse Triste. Seuraavana päivänä odotettavissa olisikin sitten mm. In Flames ja Rotten Sound…