Avainsana-arkisto: Apples of Idun

Tammikuu 2012

Kuukauden demo:

My Grimace – Behind the Scene (lue profiili)

Erikoismaininnat:

A Thousand Bright Tomorrows – Giants & Windmills
Madcraft – Lovelock’d
Napalmipillu – Ülä-Savo Über alles
uniQarma – Cycle of Loss

Muut:

Apples of Idun – While the Night is a Shade
Coma Faction – How to Face Your Demons
Gina – Nasty Ho!
Discipline X – Revolution
Jackhammer – Violent Shit 2011
Juuke ’77 – Tornio palaa
Kameleontti – Helmasynti
Killjoy Corporation – Royal Flush Draw
Luopiot – Minut tuomittiin kuolemaan
Out For Justice – Demo 2011
Trauma Field – First Day of Winter

Tsekkaa myös tammikuun demorääkin MySpace-soittolista!

Apples of Idun – While the Night is a Shade

Tätä nykyä yhä etenevissä määrin termillä ”industrial” viitataan enemmän tai vähemmän Rammsteinin inspiroimaan teollisuusmetalliin. Onneksi on sentään olemassa Apples of Idunin kaltaisia yhtyeitä, jotka näyttävät industrialin olevan monimuotoisempi genre kuin mitä saksalaisten jynkytyshevistä voisi arvata. Toisaalta Apples of Idun ei vie industrialiaksi naamioitu indie rockiaan minnekään Einstürzende Neubauten tai edes Ministryn tasolle, vaan pitää soundinsa popimpana ja hieman metallillekin kallellaan. Hyvin vahvana kaikuu myös ”Songs of Faith and Devotion” -aikakauden Depeche Mode, mutta Apples of Idun on sitä lopulta reippahasti modernimpi. Apples of Idunin tyypeille on Biolan ilmeisen tuttu tökötti, kun kaiken synteettisuuden taustalla on jälkiä bändisoiton kautta saadusta orgaanisuudestakin.

Vaikka The Falling Man on muita biisejä helpompi, ei se tee muistakaan biiseistä vaikeita. Toisaalta ”While the Night is a Shade” ei ole mitään läpihuutokamaakaan, joka tarkoittaisi biisien nopeaa kulumista soitossa. Päinvastoin, ”While the Night is a Shade” vaati aikaa. Kaikista puutarhan hedelmistä ei kuitenkaan voi pitää, ja tässä puutarhassa satunnaiset jyristelyt ja hevaamiset ovat vain pelkkiä rikkaruohoja.

”While the Night is a Shaden” pointtina on toimia peilinä yhtyeen nykytilasta ennen uuden pitkäsoiton tekemistä. Idunin hedelmät maistuvat kypsiltä.

Apples of Idun – Disaster Art

Apples of Idun tuli aikoinaan tutuksi toisen turkulaisryhmittymän, Mesmerin, keikkakumppanina. Vaikkei Idunin omenoiden (näähän on niitä huumeomenia, heh) elektro-trippailu välitöntä kiihoitusta aiheuttanutkaan, niin nimi jäi mieleen ja yhtyeen esikoisalbumiinkin tuli myöhemmin tutustuttua – tosin ”Widow’n” (2005) aikaan Apples of Idun oli enemmänkin nokkamiehensä Eetu Moision sooloprojekti kuin varsinainen yhtye.

Tällä kakkoslevyllään viisikoksi kasvanut pumppu luo nahkansa ja heittää debyytillä vallinneen maalailevamman ja kokeellisemman äänimaailman hiuksista vit… roskakoriin. Ei ”Disaster Art” vieläkään perinteisen radiopopin määreitä täytä, mutta kyllä näitä kappaleita radiossa voisi aivan hyvin soittaa, sillä sen verta kuulijaystävällisestä materiaalista on kyse – ainakin verrattuna edeltäjäänsä.

Apples of Idunin ääripäiden, eli trip hop -viipyilyjen sekä EBM-junttausten välinen silta on lyhentynyt huomattavasti, ja ”Disaster Artin” voisikin sanoa kulkevan kultaista keskitietä. Elektronista ja industrialistahan bändin ulosanti vieläkin on, mutta yhä isommassa roolissa ovat myös sellaiset underground genret kuten rock ja pop – ja saadaanhan sitä suomalaisten rakastamaa metalliakin mukaan, varsinkin ”väkisin rankoissa” huutokohdissa. Albumilta on helppo bongailla tuttuja elementtejä mm. Marilyn Mansonin, Nine Inch Nailsin, Depeche Moden ja Suburban Triben tuotannoista, joten mistään kovin vaihtoehtoisesta ei siis enää puhuta. Varsinaisia hittejä albumilta ei löydy, mutta hudeista on esille nostettava ainakin Mansonin ja Kornin yhdistävä DT sekä ärhentelevä Melee, josta voi vedellä viivoja jopa Rammsteinin suuntaan. Onko ”Disaster Art” sitten tanssimusiikkia gootahtaville metallitypyille vaiko kaljanjuonti-soundtrack äijäileville industrial-rokkareille? Ehkä kumpaakin, ehkä ei kumpaakaan, mutta minä kutsun tätä pettymykseksi.

Apples of Idunin ”nykykunnosta” kertoo paljon se, että ennen Mesmerin hullujen tiedemiesten kanssa kiertänyt orkesteri jakaa lavan tätä nykyä mieluummin Cold Cold Groundin kaltaisten indu-poppareiden kanssa. Päätä sinä tarkoittaako se, että Idunin omenat ovat valmiita poimittavaksi vaiko sitä, että madot ovat turmelleet sadon.