Vuosikausia demopalstoilla patsastellut Revengine otti ja tekaisi omakustannedebyytin tuosta vaan. Yhtä hittikappaletta lukuunottamatta bändin materiaali on ollut melko “demomaista”, laadukasta mutta vailla persoonallista ideaa. “The Absence” jatkaa oikeastaan samaa rataa, vaikka toteutuksellisesti onkin selvästi yleisen demotasoa yläpuolella.

Pitkään (20 sekuntia) mietittyäni tulis siihen tulokseen, että Revenginen suurimpia puutteita on sen luokiteltamattomuus. Vaikka bändit yleensä vannovatkin genrerajojen rikkomisen nimeen, auttaa se kuulijaa musiikin perspektiiviin laittamisessa. Kun ei tiedä, miten musiikkin pitäisi suhtautua, muodostuu yleismielikuvan luominen hankalaksi; liian metallia ollakseen Nickelback, liian rockia kelvatakseen metalliyleisölle… Tämähän se onkin varmaan se oleellisin asia, mikä menestyvän yhtyeen tekee; erotutaan massasta olemalla kuitenkin osa massaa.

Levyn avausraidat Area ja The Absence pysyvät vielä kohtalaisesti kasassa, mutta tämän jälkeen alkaa homma rönsyilemään pahasti jopa progeilun puolelle, ja kun ei varsinaisesti mistään progetasoisesta sävellystyöstä ole kysymys, junnaa biisit ikävästi paikoillaan. Laulupuoli on kyllä kehittynyt huimasti sitten ensikuuleman, mutta mukanäppärien riffien seassa se jää vähän paitsioon. Toivoisin vähän yksinkertaisempaa, tarttuvampaa otetta, jossa vahva tulkinta voisi näytellä pääosaa, á la F(r)iend Or Foe.

Tagit: Revengine