Ties kuinka kauan toiminnassa ollut Blossom Hill on antanut odotuttaa pitempää levyä jo todella pitkään. Viimeksi kun yhtyettä kuultiin levyltä, oli kyseessä jo vuonna 2008 Flying Disc Recordsin julkaisemalla kokoelmaseiska. Uutta materiaalia olisikin “Sidetracksilla” liki kolmen vuoden edestä, vaikka biisejä on tusina ja kokonaiskesto huitelee puolessa tunnissa.

Hitaasti rakenneltu ja kypsytelty levy myös kuulostaa hitaasti rakennetulta ja kypsytetyltä. Toisin ilmaistuna harkitulta, hätäisyyden fiilistä ei kokonaisuutta syynäämällä pääse syntymään. “Sidetracks” ei harhaile nimensä mukaisesti sivuraiteille, vaan Blossom Hill pysyy tiukasti omassa lokerossaan. Tämä toki takaa tasaisen kyydin, mutta myös yllätyksettömyyden. Kappaleiden välillä ei ole juurikaan vaihtelua, täten “Sidetracksin” kuuntelu saattaa loppua kohden käydä työlääksi. Pääsääntöisesti keskitempoisesti laukkaava levy ei nimittäin tunnu lähtevän kunnolla käyntiin.

Odotin “Sidetracksia” mielenkiinnolla, enkä voi sanoa odotusteni tulleen täysin lunastetuiksi, mutta ”Sidetracksin” sanominen huonoksi levyksi on sama kuin väittäisi punkin syntyneen vasta 90-luvulla. Tai sitten Blossom Hill on omaan makuuni ehkä vähän liian Green Day (Olen pikemminkin The Offspring -miehiä), mutta tuon nykyään stadionkokoluokkaan paisuneen bändin vanhojen levytyksien ystävät tuntevat olonsa “Sidetracksin” parissa taatusti kotoisaksi.

Tagit: Blossom Hill, punkpop