Megadethin viime vuosien tekoihin en ole jaksanut juurikaan kiinnittää huomiota, vaikka “The System Has Failed” oli todella tykki paluulevyksi. Sen sijaan “Endgamen” skippasin kokonaan osittain leipiintymisestä koko metallimusiikkia kohtaan, osittain Megadaven edellisen hengentuotoksen, todella vaatimattoman “United Abominations” -albumin takia. “Endgame” olikin kuulemma hyvä levy, ja “Th1rt3en” -uutukaista kuunnellessa kavereiden kehut on helpompi ottaa todesta.

Ammattinillittäjä ja hevikitaristi Dave Mustaine aloittaa Megadethin uuden vuosikymmenen leimaamalla kellokorttinsa kolmannentoista kerran ja vääntämällä ammattimiehen elkein hyvin ammattimaisen metallilevyn, aivan kuin miehen elämä riippuisi siitä. Ja kyllähän se riippuukin, mikä konkreettisesti tarkoitta sitä, ettei Mustaine uskalla enää ottaa musiikillisia riskejä. Useamminhan bändit eltaantuvat jämähdettyään samaan kaavaan, mutta Megadethin kaasujalka onkin yllättävän raskas ja hyvässä kunnossa. Vaihde on tosin se sama jolla on vuosia eteenpäin kaahattu, vaikka ei “Th1rt3en” toisaalta myöskään ihan tyypillinen, uudelleensoitettu Megadeth-levy olekaan. Kaavoja ei rikota, mutta niissä omissa raameissaan Megadeth sukkuloi edelleen suvereenisti.

Megadethin parhaimpiin hetkiin “Th1rt3en” ei sentään lukeudu, mutta se esittelee yhtyeen yllättävänkin hyvässä vedossa. Aika näyttää, mihin kohtaan “Th1rt3en” Megadethin diskografiaa sijoittuu ja mitä sen biisejä tullaan mahdollisesti klassikkoina pitämään. Jos minulta kysytään, niin ehkä muutamastakin albumin raidasta olisi ainesta sellaisiksi.

Tagit: Megadeth