Joensuulaisia alkaa pikkuhiljaa käydä kateeksi, kun tuo Pohjois-Karjalan helmi tuo muiden maiden iloksi jatkuvasti kovatasoisempia hardcore-bändejä. Ei siitä kauaakaan ole kun Civil Abuse piti itsestään meteliä. White Tearsiin olen törmännyt joitakin kertoja aiemminkin erinäisten mutkien kautta, mutta yhtyeen vimmainen muzakki on jäänyt aiemmin kuulematta.

Kuten arvata saattaa, ovat biisit lyhyitä ja ytimekkäitä, aiheuttaen sen että levyn puolta pitää olla alvariinsa kääntämässä. Ja tämä levyhän on sitä sorttia, että se pitää kuunnella monta kertaa putkessa eikä siitä siltikään tahdo saada tarpeekseen. White Tearsin hardcore on sitä vanhan koulukunnan tavaraa, ollen lähinnä velkaa niille 80-luvun suurille nimille. Yhtyeen otteessa on kuitenkin fiilistä ja intoa, eikä itselleni tulisi edes mieleen niputtaa White Tearsia kälyiseksi nostalgiabändiksi. Sanonnan mukaan White Tears yksinkertaisesti potkii, ja kovaa. Yhtyeen energia on suorastaan mieletön.

Suomalaisten hardcore-bändien taso on tätä nykyä todella korkealla. Jos White Tears ei suoranaisesti nosta rimaa, niin se ainakin yltää vähintään samaan mihin kaikki muutkin. Ehkei lopulta kovinkaan omaperäistä, mutta silti vuoden 2010 debytanteista kovimpia, ei epäilystäkään.

Tagit: ,