Enpä voi edes vähemmissä määrin väittää olevani sinfonisen metallin ystävä tai edes satunnaien sunnuntaikuuntelija, puhtaasta mielenkiinnosta otin kuitenkin kreikkalaisen Septicfleshin seitsemännen pitkäsoiton kuunteluun. Ja vahingossa, sillä kansikuvan perusteella odotin ehkä enemmän jotain perus metalcorea, joka tietysti liippaisi lähempää omia musiikkitottumuksia.

Eipä siinä mitää, kun homma pidetään mukavan ankarana ja synkkänä, eikä mihinkään dimmuborgir-pimputuksiin lähdetä mukaan. Toki tässäkin sinfoniset elementit ovat isossa osassa, mutta huomattavimman osan ottaa paholaiselta kuulostava basisti-laulaja Seth Siro Anton. Muutenkin homma murjotaan pakettiin rupisemmalla death-asenteella, kuin monissa muissa, enemmän puhtoiseen black metalliin suuntautuneilla, orkestraatio-bändeillä. Rujon laulun ja samasta puusta veistettyjen orkestraatioiden taustalla tapahtuu ihan mielenkiinoistakin elämöintiä, vaihdellen Five-Pointed Starin suoraviivaisesta runttaamisesta runsaita kitaramelodioita ja puhtaita lauluja sisältävään Risingiin ja elokuvamusiikillisia piirteitä saavaan Mad Architectiin.

Mielestäni “The Great Mass” on ihan siedettävä yhdistelmä death metallia ja sinfonisuutta jopa tällaiselle satunnaiselle kuulijalle. Jos Dimmu Burgerista on lähtenyt maku jo aikoja sitten, mutta kaipaat edelleen musiikkiisi pientä piristystä klassisimmista istrumenteista, Septicflesh voisi olla sinun valintasi.

Tagit: