Nyt on jonkinlainen unelmien täyttymys saavutettu: jälleen uusi Rush-livelevy. Eihän tämä kanadalaiskolmikko ole niitä kuin vain muutaman tehnytkin. Itse asiassa niitä on ilmestynyt Rushilta viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin varsinaisia studiolevyjä. Mammutti mikä mammutti, mutta hyvin megarundeja edelleen suoltava mammutti. “Time Machine Tour” starttasi kesäkuussa 2010 ja päättyi vuoden päästä. Siihen väliin mahtui 81 rock-spektaakkelia, joista Clevelandin keikka huhtikuussa 2011 äänitettiin kokonaisuudessaan.

Kuten mammutilta voidaan täysin odottaakin, on “Time Machine 2011″ melkoinen järkäle. Keskellä settiä on mm. soitettuna “Moving Pictures” -albumi kokonaisuudessaan, mitä Rush harrastikin tämän rundin keikoilla. Tämä “Moving Pictures” -segmentti vie vain pienen siivun konsertin kokonaiskestosta, joten siitä varmaan saa hyvän käsityksen levyn mittasuhteista. Itselläni on lähestulkoon aina ollut vaikeuksia kuunnella Rushia paljon kerralla. Yhden studioalbumin voi hyvillä mielin luukuttaa, mutta sitten viimeistään Geddy Leen ylikimeä tulkinta alkaa ottamaan kunnolla pannuhuoneeseen ja soivaa musiikkia on pakko vaihtaa. Leen ääni on onneksi tasoittunut ja madaltunut vuosikymmenten rääkin jälkeen, mutta silti olen jättänyt aiemmin Rush-livespektaakkelit suosiolla välistä, kun psyyke ei olisi välttämättä kestänyt moista kuormitusta.

Psyyke on kieltämättä koetuksella nytkin, ja on varmasti kaikilla muillakin jotka eivät ole Rushiin aiemmin tottuneet. Faneille tämä on taas silkkaa yhtäjaksoista orgasmia, mutta tähän möhkäleeseen tarttuminen vaatii jääräpäisyyttä tai juuri sitä Rushille sielunsa myymistä. Tai sitten sen voi myydä “Time Machinen” avulla, onhan tässä melko monta progressiivisen rockin merkkiteosta tulkittuna.

Tagit: ,