Nyt on arvosteltuna levy, jonka arvosteluun ei välttämättä heti uskoisi Lammas Zinen sivuilla törmäävänsä. Jopa Kaustisten kansanmusiikkifestivaaleissa ammoin voiton kerännyt ja muualtakin tunnustutusta saanut, uransa pituuteen nähden harvakseltaan musiikkia julkaiseva Nikolai Blad on pistänyt pihalle vasta neljännen studioalbuminsa. “Asunnoista puheen ollen” on sitä ainesta, jonka nimestä on helppo vääntää heikkoja vitsejä että joutua tyystin sen pauloihin.

Pelkästään kuluneelle “mies ja kitara” -asetelmalle Blad ei soittelunsa puolesta asetu. Fokus pysyy kyllä tiukasti Bladissa, vaikka kappaleet lähtevät välillä hakemaan suurtakin draamankaarta, palaten silti maanläheisiin lähtöpisteisiinsä. Bladin musiikki voi olla korkealentoista, mutta silti pidättelee käpälät maatasossa. Eikä ole lainkaan yllättävää, että suuria sydämiä ja silmälaseja suosiva Blad soittaa hyvin (slaavilaisen) melankolista musiikkia, vaikka pienoinen optimismin häiväkin tekee itsenä tykö.

Musiikillisten ansioidensa lisäksi Blad kunnostautuu myös tarinankertojana. Ukon tarinointia voisi vallan hyvin kuunnella myös enemmän spoken word -tyylin ilman musiikkiakin, mutta laulun ja sanan yhteen naittamisesta on saatu tarkoituksenmukainen ja elävä kokonaisuus. “Asunnoista puheen ollen” on tosin ehkä enemmänkin kokoelma yksittäisiä kappaleita kuin temaattisesti yhtenäinen tilitys ihmisasunnoista, mutta levystä pitääkseen tosiaankaan tarvitse olla kummoinenkaan kansanmusiikkidiggari. Sitä paitsi joka kuuntelukerralla “Asunnoista puheen ollen” tarjoaa uusia elämyksiä ja näkökulmia. Ihailtavaa.

Tagit: ,