Imatralaislähtöisen Sanktion ura on näyttänyt kulkevan sykäyksittäin. 90-luvun lopulla Sanktio teki parikin levyä hyvin nopealla tahdilla, ja nyt vuosikymmenen myöhemmin sama kuvio toistuu. “Aihetta paniikkiin” -pitkäsoitto ilmestyi vasta viime vuonna, ja nyt on jo uusi Sanktio-rieska pihalla. Sanktion faneilla on aihetta riemuun, mutta ainakin allekirjoittanutta hieman epäilytti.

Sanktio vaikuttaisi olevan kuitenkin ihan verevässä kunnossa, tai ainakin se tekee parempia ja päällekäyvempiä biisejä kuin moni muu tämän päivän ramopunk-bändi. Aggressiota ei ole säästelty, vaan sanktioita jaellaan ja piiska heiluu siihen malliin, että pylly on ramopunkeilta hellänä. “Synnin palkka” on myös mukavan monipuoliseksi piiskattu albumikokonaisuus, johon kuuluu niin nopeampia rykäisyjä kuin keskitempoisia rallatteluitakin. Kappalelistasta erottuu Perus suomalainen joulukuvaelma (sic), mutta siitä ei ota selvää onko kyseessä jytkypuolueelle irvailu vai oikea kuvaus perinteisestä suomalaisesta joulusta, huumorin kautta käsiteltynä tietysti.

Tokihan tähänkin puolituntiseen on mahtunut muutama yhdentekevämpikin veisu, mutta esimerkiksi Elämäni välikuolemalla on mahdollisuutta nousta Sanktion keikkojen kohokohdaksi, jota laulavat mukana kaikki. Taannoin näkemälläni keikalla niin ei muistaakseni käynyt, vaikka Sanktio näyttikin hampaansa hommansa (kännissäkin) osaavana livehirviönä. Turpaan saadaan muulloinkin kuin vain jouluna.

Tagit: ,