Vaikka Atlas Losing Grip on nimenä uusi tuttavuus, miehet sen takana eivät. Rodrigon äänestä ei voi useammankaan hiljaiselovuoden jälkeen erehtyä, saattaa tosin olla niin, että “State Of Unrest” on parempi levy kuin yksikään Satanic Surfersin tuotos, nostalgiapisteet mukaanlukien!

Tosiaan, Atlas Losing Grip nousi otsikoihin vasta tämän toisen täyspitkänsä johdosta, vaikka orksteri on perustettu jo vuonna 2005. Rodrigo Alfaro tuli laulajaksi ensimmäisen albumin jälkeen nauhoitetulle EP:lle, vierailtuaan tosin jo debyytilläkin taustalaulajan ominaisuudessa.

Jos “State Of Unrest” olisi ilmestynyt 15 vuotta sitten, herättäisi sen kuuleminen tänä päivänä muistoja nuoruuteni parhaasta kesästä. “State Of Unrest” on kuitenkin paljon muutakin, kuin nostalgiatrippi vanhoihin skeittipunk-aikoihin, siitä pitävät huolen bändin nuorempi ydinryhmä. Mukana on paljon esimerkiksi hardcore-vaikutteita, nostaen usein mieleen kotoisen On A Solid Rockin. “State Of Unrest” pursuaa timanttisia kertsejä, mutta toisaalta sitä ei ole kyllästetty hiteillä, sillä seassa on nopeampia purkauksia ja moniselitteisempiä kappaleita, jotka tasapainottavat melodisempaa puolta oivasti.

Vaikka melodinen punkrock on vuosien mittaan hiipunut genreksi muiden rinnalle, “State Of Unrest” nosti vanhat tunteet pintaan välittömästi. Näin täydellisesti tehtynä tässä musiikissa on jotain käsittämättömän hienoa. Unrest, Different Hearts, Different Minds ja Closer to the End kantavat kesän lämmön vielä pitkälle pimeään talveen, kunnes rullalaudat voi taas kaivaa esille ensimmäisen kuivan kaistaleen ilmestyttyä parkkipaikalle.

Tagit: ,