Myönnän olevani hieman ennakkoluuloinen ihminen. Kun arvioitavaksi pärähti “Satan”-niminen omakustanne kouvolalaiselta Frankie and Gatorilta, en voi sanoa odotuksieni nousseen heti katon läpi naapurin varpaita kutittelemaan.

Ainakaan ennakkoluuloisesta lähestymistavasta metallia kohtaan ei päästä Frankie and Gatoria lyttäämään. Yhdessä vaiheessa tulee Rob Halfordin mieleen tuovaa hevilaulua, toisessa speed metallia, kolmannessa modernia mättömetallia rääkylaulumaustein. Tämä sekavuus on samanaikaisesti Frankie and Gatorin vahvuus että sen kompastuskivi. Välillä eri tyylien yhdistely on ihan luontevaa, mutta toisaalla bändi ei tunnu itsekään aina tietävän mitä se tekee. Toisaalta Frankie and Gator tajuaa pitää musiikkinsa silti yksinkertaisena ja välttää sillisalaattimaisuuden. “Satan” on tyylinvaihdoksistaan huolimatta yllättävänkin tasainen albumi mutta silti jännittävä, joten se ei ole taatusti loppuunkaluttu ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen.

Debytanttina Frankie and Gator painiskelee tuttujen ongelmien parissa. Se kärsii vielä identiteettikriisistä, tosin en minä osaa sanoa yhtään sen paremmin mitä yhtyeen kannattaisi sävellystensä kannalta tehdä toisin. Bändin pitää itse löytää oma tiensä ja kompastelujen kautta löytää oma äänensä. Tuloksista voi nimittäin tulla vielä mielenkiintoisia.

Tagit: