Yhä teknisemmän metallin vallatessa asemia on virkistävää törmätä yhtyeisiin, jotka soittavat hieman perinteisemmän kaavan mukaisesta. Drop Forge on umpimetallisen nimensä myötä soittelemassa musiikkia, joka on enemmän velkaa menneiden vuosikymmenien suuruuksille kuin metallia modernisoinneille nyky-yhtyeille. Ensinnäkin pitää sanoa, että Drop Forgen kakkoslevyllä on helvetin hieno nimi. “Neurogeezer” on nimenä samanaikaisesti heavy että hauska.

Yhtyeessä näkyy soittelevan eräs entinen Faff-Beyn jäsen, mutta Drop Forge on ehdottomasti äärimetallisista vaikutteista vapaata hevimetallia. Drop Forge soittaa siinäkin mielessä back to basics -hengessä, ettei levyn funktiona ole esitellä ulkomaailmalle bändiläisten soittokykyjä, kuten miten korkealta laulaja pystyy kiekaisemaan tai miten nopeasti kitaristi ehtii sooloillessaan käydä otelautansa läpi. Ei hevinsoiton pitäisi ollakaan urheilulaji!

Mutta tunti tätä hevisti rouskuttavaa rockia on jo vähän liian rautainen annos kerralla nautittavaksi. Varsinkin, kun Drop Forgen musiikissa ei tapahdu tarpeeksi paljoa että mielenkiinto pysyisi koko levyn kestoa yllä. Osittain tästä syystä “Neurogeezer” tuntuu liian tasaiselta ja värittömältä massalta, jotta siitä erottuisi selkeitä hittejä esille muutaman ensimmäisen kuuntelukerran aikana. Mutta kun “Neurogeezerin” antaa soittimessa hetken aikaa jyrätä, alkaa sieltä paljastumaan hyviäkin biisejä. Omiksi lemppareiksini nostan hieman laiskan alun jälkeen jyrähtävät Heavensent/Hellbound ja Brimstone.

Tagit: , ,