Lapualla perustetun mutta pääkallopaikkaansa jo pari kertaa vaihtanut Sur-rur alkaa olemaan jo kypsässä iässä. Vaikka ikää onkin lasissa jo toistakymmentä vuotta, on sillä silti ässiä hihassaan, jolloin “Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko” kuulostaa yhtä freesiltä kuuntelukokemukselta kuin bändin aikaisemmat levytykset.

Albumi on juuri sitä, mitä Sur-rurilta voi odottaakin; nyrjähtänyttä punk rockia, joka ei hifistele. Soundit ovat hieman kirkastuneet, mutta kokonaisuus on sangen lo-fi. Dynamiikasta en uskalla puhua, kun meininki on yhä kulmikasta ja rosoista. Ville Vuorenmaan sanaseppoilemat lyriikat ovat puolestaan sitä nyrjähtänyttä osastoa, mikä Sur-rurin toimintaa on aina leimannutkin.

Käytännössä Sur-rur jatkaa siltä samalta pohjalta, miltä se on ponnistanut ennenkin. Kaipa yhtye on hieman kehittynyt, kun se kuulostaa aiempaa jämäkämmältä. Ennen kaikkea Sur-rurin orgaaninen luomisvoima on säilynyt ennallaan, jolloin “Liikkuu kivipinnoilla asumuksenaan laatikko” on sangen riemastuttavaa kuunneltavaa, alusta loppuun. Plätyltä voidaan helposti osoittaa tehokkaita, pop-melodioilla kuorrutettuja hittejä, kuten Aurinkoloma ja Ankeus & tympiminen. Monet kappaleet säilyttävät arvoituksellisuutensa, eikä mikään pala ole ylimääräinen.

Ihmettelen tosin edelleen, miten Sur-rur on Suomessa edelleen käytännössä yksin soittamassa tämänkaltaista punkeroa. Sur-rur pysyttelee itse rakentamansa kukkulan kuninkaana, ja uutukainen riittää pitämään sen siellä vielä vastaisuudessakin.

Tagit: