Mitä voi sanoa uudesta Madball-levystä, mitä ei ole reilun parinkymmenen vuoden ja kahdeksan täyspitkän aikana jo sanottu? Mikään ei ole muuttunut, paitsi Hoyan niska paisunut entisestään? Madball “tarjoilee piinkovan luuvitosen suoraan kuulijan kuvainnollisen leukaan”, “groovaavat riffit murskaavat kuulijan korvakäytävät kuin Guilliani graffitti-taiteilijoiden hengentuotokset”, “New York Hardcore kuninkaat ovat edelleen vedossa”?

Siinäpä se oli ironisen ironisesti kiteytetty. “Empire” ei tarjoa yllätyksiä, vaan tuttua Madballia. 90-luvun hittilevyihin verrattuna ikivihreitä ei levyltä tule löytymään. Sen voisi minkä tahansa kolmen viimeisen levyn kanssa laittaa soimaan, eikä eroa juuri huomaisi. Silti se kuulostaa hyvältä. Ikävä kyllä samanlaista itsensä ylittämistä ei “Empirellä” ole kuultavissa, kuin esim. Sick Of It Allin viimeisimmällä. Toisaalta lähtökohdatkin ovat hieman erilaiset; siinä missä SOIA:n tyyli on hieman elänyt neljännesvuosisatansa aikana, on Madballin ulosanti pysynyt järkähtämättömänä.

Monen muun vanhan sotaratsun tavoin bändi olisi voinut jättää julkaisut vähemmälle, ja ratsastaa vuosikymmenestä toiseen vanhoilla meriiteillä. Toisaalta niinkin vahvalla työmoraalilla ja jatkuvalla kiertelyllä olisi “Set It Offit” ja “Hold It Downit” soitettu aika pian puhki.

Tagit: ,