Nyt seuraa harvinaista herkkua! Tässä kuussa Suomeen kolmelle keikalle saapuva maailman johtava alakulttuurin crust/hardcore-jyrä Tragedy suostui antamaan haastattelun nykymeiningistään. Niille jotka eivät tunne bändiä, kerrottakoon että USAn Portlandista ponnistava Tragedy on ollut alakulttuuripunkin yksi suurimmista kulttibändeistä jo yli kymmenen vuoden ajan. Se perustettiin legendaarisen His Hero Is Gone -yhtyeen raunioille vuonna 1999 ja se oli luomassa mm. From Ashes Risen kanssa 2000-luvun alussa suurta d-beatin uutta tulemista. Muutoin bändi on tunnettu siitä että se tekee kaiken järkähtämättömällä DIY-asenteella. Levyt julkaistaan omakustanteina, tyypit eivät tietääkseni pahemmin haastatteluja jakele eikä bändillä ole edes nettisivuja. Mutta nyt lässytykset sikseen ja annetaan suunvuoro bändin basisti-huutaja Billy Davisille, joka kertoili kuulumisia juuri ennen alkavaa Euroopan kiertuetta.

Tragedy on ollut nyt kasassa reilut kymmenen vuotta. Olette julkaisseet kolme albumia, muutaman seiskatuumaisen ja jos olen ymmärtänyt oikein, tänä vuonna on tulossa uusi albumi. Miltä menneet vuodet nyt tuntuvat ja miltä tulevaisuus näyttää? Sinulla taitaa olla myös muitakin bändejä?

Joo, me perustettiin Tragedy reilut yksitoista vuotta sitten muuttaessamme Portlandiin. Se miksi muutimme Portlandiin, johtui nimenomaan halusta perustaa Tragedy. Mitä bändiin tulee, luulenpa ettei mikään ole muuttunut kovinkaan oleellisesti kuluneiden vuosien aikana. Olemme edelleen melkoisia jääräpäitä, ajoittain ehkäpä jopa liiankin kanssa. Suurin muutos vuosien varrella on varmaankin se, että emme pysty enää tekemään yhtä paljon kiertueita kuin alkuaikoina, koska nykyisin kotirintamalta löytyy enemmän vastuuta ynnä muuta. Yritämme kyllä tehdä kiertueita niin paljon kuin mahdollista, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olemme keskittyneet aika pitkälle tekemään uutta materiaalia. Se miltä Tragedyn tulevaisuus näyttää on vaikea sanoa. Luulenpa että ideaalitilanne on pysyä samoilla linjoilla kuin aiemminkin sekä että saamme julkaistua uuden albumin tänä vuonna ja tehdä pari kiertuetta. Musiikillisesti yritämme pitää bändin relevanttina ja keskittyä siihen mikä mielestämme on luonnollista ja tarkoituksenmukaista, niin kuin aina ennenkin. Uusi albumi voi joidenkin ihmisten mielestä kuulostaa hieman erilaiselta kuin aiemmat levyt, mutta minun korvaani uudet biisit kuulostavat nimenomaan Tragedyltä. Ja joo, soitan myös kitaristimme Toddin kanssa Trauma-nimisessä bändissä raakaa ja suoraviivaista HC-punkkia. Todd soittaa bändissä rumpuja ja minä kitaraa.

Monia ihmisiä varmasti kiinnostaa mistä Tragedyyn liittyvä mystisyys johtuu. Tarkoitan tällä sitä että koska teillä ei ole nettisivuja ja haastatteluja ei liiemmin jaella, seuraa tästä luonnollisesti se että käytännössä minkäänlaisen informaation saaminen bändistä on kohtuullisen hankalaa. Haluatteko vain pysytellä niin DIY-henkisinä kuin mahdollista?

En ole itseasiassa varma mistä tämä “mystisyys” johtaa juurensa. Ironisesti ajattelen, että koko idea kumpuaa internetistä itsestään. Ne jotka tuntevat meidät henkilökohtaisesti tietävät että olemme kaikkea muuta kuin mystisiä. Luulen, että syynä tähän on koska olemme epäorganisoituja, epäkäytännöllisiä ja ehkä siksi että emme keskity asioihin tarpeeksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä että ensimmäiseen albumiimme unohdimme laittaa osoitetiedot takakanteen ja olimme käytännössä vailla vakinaisia asuntoja noihin aikoihin. Lisäksi samoihin aikoihin meillä ei edes ollut e-mail-osoitetta. Niin kuin sanoin, olemme todella epäorganisoituja emmekä halunneet saada postia ympäri maailmaa koska emme olisi kyenneet vastaamaan niihin samalla kun rundasimme kuusi kuukautta vuodesta. Se on vain tapa miten toimimme bändinä, eikä se ole mitenkään tarkoituksellista, se vain tuntuu meistä normaalilta. Emme ole juurikaan mainostaneet koskaan levyjämme ja muuta sellaista. Puoliksi tämä johtunee myös laiskuudesta ja epäorganisoitumisesta sekä puoliksi jääräpäisyydestä. On itseasiassa aika absurdia ajatella miten bändimme toimii, jos pysähtyy ajattelemaan sitä. DIY-juttu juontuu luonnollisesti siitä että olemme jo vuosikausia ennen Tragedyäkin tehneet kaiken itse. Siinä on täysin oma viehätyksensä kun julkaisee levyt itse ja voi kontrolloida kaikkea bändiin liittyvää. Välillä se on hyvin hankalaa ja turhauttavaa, mutta loppupeleissä hyvin palkitsevaa. Lopulta sinulla on kädessäsi jotain mistä voit olla ylpeä ja jonka olet tehnyt itse kovalla työllä ja omistautumisella. Koko DIY-juttu ei ole meille mikään puritaaninen asia, tai että tuomitsisimme muita bändejä jotka tekevät asiat toisin, se on vain meidän tapamme tehdä asiat ja se on toiminut kohdallamme. Joskus on turhauttavaa kun ihmiset tulevat kertomaan että he eivät löydä levyjämme mistään, mutta totuudenmukaisesti, kun minä olin nuori, asumani kaupungin liepeillä ei ollut yhtään levykauppaa ja meidän täytyi tehdä paljon töitä musiikin ja inspiraation löytämisen eteen. Hyvät asiat eivät vain yleensä tipu syliimme. Ihmiset ovat vain laiskoja ja internet tietenkin mahdollistaa sen.

Mitä ajattelet tulevasta Euroopan kiertueesta joka sisältää suunnilleen 30 keikkaa ilman välipäiviä? Ja mitä pidät ylipäätänsä rundaamisesta nykyisin, tehän teitte juuri Etelä-Euroopan kiertueenkin? Miten pidät itsesi järjissäsi kiertueilla?

Suoraan sanottuna olen aina rakastanut kiertueita. Kiertueet voittavat nyt ja aina kaksi paskaduuniani Portlandissa. Olen juuri Amsterdamissa kun kirjoitan tätä haastattelua ja kiertueesta tulee varmasti todella siistiä. Meillä on joka päivä keikka eri kaupungissa joissa soitimme viime kiertueella ja soitammepa jopa muutamissa kokonaan uusissakin kaupungeissa, joka on tietenkin aina jännittävää ja hauskaa.

Niin, teiltä on siis tulossa uusi albumi tänä vuonna. Minkälainen nauhoitussessio on kysessä ja milta levy tulee kuulostamaan? Miksi julkaisette levyjä niin harvoin, viimeisestä Nerve Damage -levyn julkaisusta on tainnut kulua jo viitisen vuotta?

Kyllä, alamme nauhoittaa uutta levyä heti kiertueen jälkeen. Studio on jo varattu ja levyn tuottaa Billy Anderson (toim.huom. mies on tuottanut mm. Eyehategodia ja Neurosista). Niin kuin aiemmin mainitsin, levystä tulee hieman erilainen kuin aiemmista. Tämä on ensimmäinen kerta kun työskentelemme Andersonin kanssa ja luulen että siitä tulee vallan mukavaa, koska diggaan itse monista hänen tuottamistaan levyistä. Levy olisi tarkoitus saada pihalle joskus syksyllä, tai mistä näistä tietää, kun joudumme tietenkin maksamaan kaiken itse ja joskus nämä julkaisuhommat vievät aikaa. Me emme tarkoituksellisesti julkaise levyjä harvoin. Se vain vie aikaa ennen kuin saamme kasaan läjän biisejä jotka tyydyttävät meitä. Olemme tarkoituksella erittäin nirsoja biisien suhteen, mutta toivottavasti tämä kuuluu myös levyiltä.

Miltä tuntuu olla yli kolmekymppinen ja elää edelleen punk-elämäntyyliä? Mitkä asiat kiehtovat eniten koko hommassa ja mitä se merkitsee sinulle nykyisin? Mitäs tykkäät politiikasta nykyisin, erityisesti omassa maassasi?

Jaa että miltä tuntuu olla yli kolmekymppinen punkkari? No kuuleppa ihan samalta kuin silloin kun olin 20-vuotias, ainoana erona se, että nykyisin katkon itseltäni enemmän luita ja ruumiinkuntoni romahtaa vuosia kestäneiden laiminlyöntien ja dokaamisen seurauksena. Hah! No mutta, jos ollaan tosissaan, niin mitä vanhemmaksi tulet, sen enemmän pystyt laittamaan asioita uuteen perspektiiviin. Omalla tavallaan Tragedy on meille tärkeämpi kuin koskaan. Se on pakollista minulle. Se on sekä puhdistavaa että terapeuttista. Niin, mitä ajattelen politiikasta nykyisin? Ihan samaa kuin aina ennenkin. Politiikka on pelkkä savuverho ja poliitikot pelkkiä nukkeja. Sitäpaitsi pidän itseasiassa politiikkaa tylsänä.

Ok. Viimeinen kysymys. Tietääkseni diggailet monia Suomi-bändejä? Mitkä ovat suomalaiset suosikkiorkesterisi.

Noh, kuka tahansa joka tuntee meidän bändin, tietää että olemme musiikkifanaatikkoja ja levykeräilijöitä. Joten tottakai tykkäämme klassisesta Suomi-punkista seitkytluvulta asti. Hmm…listasta tulisi liian pitkä ja koska tässä alkaa pukkaamaan kiirettä päälle niin vanhoista bändeistä sanoisin Terveet Kädet, Lama, Appendix, Riistetyt, Mellakka ja niin edelleen. Nykyisiä bändejä joita diggailen ovat mm. Selfish, Kieltolaki, Kylmä Sota ja monet muut.

Tragedy (USA) Suomessa:

12.5. Helsinki, Bar Loose /w Ydinperhe (loppuunmyyty)
13.5. Tampere, Klubi /w Lapinpolthajat ja Sokea Piste (liput Tiketistä)
14.5. Turku, Yksityistilaisuus /w Kylmä Sota ja Species Traitor (loppuunmyyty)

Tagit: