En tiedä, että johtuuko tämä vain allekijoittaneesta mutta jotenkin tästä  tuoreesta Torchbearer lätystä tulee vaan kovin nostalginen fiilis. Levyn soundimaailma, sovitusratkaisut ja tietty yltiömelodisuus vievät 90-luvun loppuun, Dimmujen ja Filthin kaupallisen läpimurron vuosiin ja kenties jopa  Bodomin ekan ja In Flamesin Colonyn tunnelmiin. Toki seassa on myös moderneja  sävyjä, joista päällimmäisenä erottuvat Necrophagistin mieleen tuovat kitaraspedeilyt. Siltikin kokonaisuus on kaltaiselleni 90-luvun itse kokeneelle sangen nostalgiasävytteinen.

No, nostalgiaa ei kannata missään nimessä aliarvioida; parhaimmillaan vanhojen hyväksi havaittujen juttujen kierrättäminen uusien temppujen lomassa toimii kuin häkä. Tämän “Death Meditations” levyn kohdalla nyt vaan on valitettavasti niin, että puolet ajasta lähinnä kiittelee sitä että nuo 90-luvun lopun vuodet ovat jo taaksejäänyttä elämää. Erityisesti nelosbiisi At Takao River aiheuttaa pling-plong-koskettimineen lähinnä puistatusta. Sinnittely kuitenkin palkitaan; esimerkiksi numerolle seitsemän päätynyt nimibiisi Death Meditations toimii ja vallan hienosti. Paikoittaiset onnistumiset eivät kuitenkaan nosta  kokonaisuutta kovinkaan korkeisiin sfääreihin. Kenties tilanne olisi toinen, mikäli levyä pystyisi lähestymään puhtaalta pöydältä välittämättä menneisyyden haamuista. Nuoriso on hyvä ja yrittää.

Suomalaisväriä levylle tuo sessiorumpali Rolf Pilve, jonka hybernopea kannutus pitää hienosti lippua korkealla.

Tagit: