Death metal -pääsiäinen, mukana Damngod ja Retaliatory Measures, featuring suklaamunat.

Damngod, Retaliatory Measures
Monttu, Pori 22.04.2011

Porilaisten death metal -keikkojen määrä ei tosiaankaan ole päätähuimaava, vaikka täälläpäin soittaa asukaslukuun suhteutettuna hämmentävän paljon alan yhtyeitä, kuten Ascended ja Stench of Decay. Olen nähnyt molemmat yhtyeet keikalla Montussa, mutta pääsiäinen 2011 jouduttiin möyrimään ilman niitä. Sen sijaan paikallinen death/thrash-jyrä, viime vuoden lopulla toisen äänitteensä eli “MMX”-EP:n julkaissut Retaliatory Measures sai vieraita Lahdesta asti, nimittäin juuri kakkosalbuminsa julkaisseen Damngodin.

Damngod siis aloitti, joka oli mielestäni hieman väärin kun bändi oli kumminkin tullut mestoille Lahdesta. Levyltä kuunneltuna Damngod ei ole sen kummemmin vielä iskenyt (tai sitten se pääni irrottava tappobiisi on levyltä vielä kuulematta), mutta livenä bändi tuntui olevan omassa elementissään. Pää nyökkyi tahdissa, mutta yleisö nyt oli hieman nihkeästi katsomassa meininkiä baarin takaosasta, vaikka hemmot ottivat melkoisella antaumuksella lavan haltuunsa. Arvostan, kun death metalli kuulostaa tavanomaista enemmän punkahtavalta Entombedilta.

Joku olisi voinut luulla Damngodin tukkijätkä/metsuri/rekkamies/punaniska-imagoa silkaksi pelleilyksi, mutta itse näin siinä sekä huumorinpilkettä että viitteitä 90-luvun alun death metal -bändeihin. Kyllä flanukka on autenttisempi kuin musta bändipaita, tsekatkaa vaikka vanhoja bändikuvia, jos ette muuten usko.

Retaliatory Measuresia ilmeisesti juhlitaan täälläpäin jo sankareina. Väkeä oli sakeammin kuin kummallakaan näkemälläni Baarikaapin keikalla ja hyvin oli tämä porukka mukana. Jonkinlaista pittiäkin nähtiin ja vokalisti Pessi Haltsonen heitteli yleisöön pieniä suklaamunia. Laulaja otti jälleen paidan pois, ja keikan loppuvaiheilla tekstiilit katosivat monen yleisönkin edustaja yläkroppaa verhoamasta. Enpä ole nähnyt vähään aikaan millään keikalla yhtä paljon paidattomia karjuja kuin tänä iltana, ja oikeastaan harvemman bändin kohdalla edes näkee tämmöistä vastaanottoa kotikaupungissaan. Tai no, samana iltana esiintynyt Turisas oli lietsonut Hämeenlinnassa jokseenkin samanlaista hurmosta, mutta se onkin suuruusluokaltaan ihan toista maata kuin Retaliatory Measures. Keikkaileekin kotikaupungissaan Hämeenlinnassa vähemmän.

Itse en ihan ymmärtänyt tuota vastaanottoa, mutta toisaalta Retaliatory Measuresin musiikki oli sellaista joka ei ole iskenyt minuun enää pitkään aikaan. Mitään vikaahan bändin death/thrash-paahdossa ei sinänsä ole, vaikka bändi kuulostaa vähän liikaakin niiltä muilta samankaltaista musiikkia esittäviltä bändeiltä. (Eipä sillä, että Damngodkaan olisi mikään omaperäisyyden huipentuma.) Yhtye oli edellisistä kerroista kehittynyt varmemmaksi esiintyjäksi, ja bändin koneesta tuli hyviä biisejä ja riffejä runsaastikin. Itse olin kuitenkin niin haltioissani Damngodin ryöpytyksestä, että fiilinki oli väkisinkin valju, saati että olisin ollut perillä Retaliatory Measuresin ja yleisön välisistä inside-läpistä. Enkä minä toisaalta paikalla ollutkaan tämän bändin vuoksi.

Rehellisesti ja täysin ilman mitään nautoja tai lampaita ojassani voin sanoa, että Damngod upposi meikäläiseen paremmin, johtuen ihan vain siitä että nautin death/thrash/groove metallini mieluummin rupisena ja hieman rokkaavana. “Left Hand Path” on parempi levy kuin “Vulgar Display of Power”!

Illan kuvasatoa.

Tagit: , ,