Graveyard (Swe), Death With A Dagger
Klubi, Tampere 06.04.2011

Retroaallon korkeimmalla harjalla ratsastava ruotsalainen Graveyard starttasi rundinsa Suomesta ja Tampereelta. Ja pakkohan se oli Ruotsin albumilistan paalupaikan vallannut ryhmä livenä katsastaa. Todettakoon nyt heti kärkeen, että on kenties hivenen epäreilua leimata tai kutsua Graveyardia retroiluksi; tuolla retroilu-sanalla kun on usein kovin negatiivinen kaiku. Ja usein toki syystäkin. Graveyard ei kuitenkaan kohtaamisemme perusteella vaikuttanut yhtyeeltä joka retroilee retroilun vuoksi tai ollakseen muodikas ja hip! Periaatteessa Graveyard on kuin mikä tahansa 70-luvun alun rock-yhtye. Tai ei oikeastaan kuin mikä tahansa; yhtye voisi hyvin olla tuolta aikakaudelta, mutta olisi jo tuolloin erottunut joukosta edukseen muun muassa Purplen, Zeppelinin ja muutamien hieman oudompien nimien kuten Covenin ja Sir Lord Baltimoren kera. Toisin sanoen kyseessä on siis harvinaisen kyvykäs yhtye, joka ei pärjää vertailussa ainoastaan aikalaisilleen vaan myös niille ns. alkuperäisille yhtyeille, joiden vuosikymmenten takaista soundia bändi kierrättää.

Joakim, Graveyard

Ennen Graveyardia oli kuitenkin Suomen kovimman NWOBHM punk-metal yhtyeen vuoro. Death With A Dagger oli ehkä monen mielestä hivenen outo valinta lämmittelijän virkaan, mutta minulle tämä valinta kelpasi paremmin kuin hyvin. Harmikseni yhtye vain soitti kovin lyhyen setin. Liekö sitten johtunut tilan puutteesta tai kylmähköstä yleisöstä, mutta edes vokalisti Steel ei tarjoillut yhtä riehakasta menoa ja meininkiä kun olen yhtyeeltä parhaimmillaan nähnyt. Miehistönvaihdoksen myötä yhtyeeseen vakiintunut Speedtrap-kitaristi Ville Valavuo toi toki hivenen lisää liikettä lavalle. Tosin kyllähän Valavuo-show oli vielä puolta kovempi herran tuuratessa Spacemania viime syksynä mm. Vastavirralla. Yhtä kaikki, DWAD toimi jälleen. Tuoreempi materiaali, jota keikalla kuultiin Try To Fly ja New Flesh -biisien verran, päätynee tässä osoitteessa ilman muuta kuunteluun ja toivon mukaan DWAD:n pääsee näkemään kevään ja kesän mittaan myös intiimimmässä tilassa pidemmän setin kera.

setti: Journey To the End Of the Night – War – Try To Fly – New Flesh -
Ignorance (Discharge cover) – Night Of the Dagger – Lost In the Dark

Jonatan, Graveyard

Graveyard aloitti aavistuksen varovaisesti tuoreelta levyltä poimitun No Good, Mr. Holden -biisin muodossa, mutta heti toisena biisinä kuultu samaisen levyn nimibiisi Hisingen Blues räväytti boogiet käyntiin ja aika huolella. Levyltä paikoin omaan makuuni turhankin seesteinen Graveyard toimii livenä kyllä vielä tuplasti paremmin kuin savikiekolta. Avauskaksikkoa seurannut kolmen suora, Lost In Confusion, Uncomfortably Numb ja eritoten järjettömän rullaava Ain’t Fit To Live Here, esitteli bändin parhaimmillaan; helvetin letkeää ja samalla tiukan groovea, 70-lukuisen huuruista rokkenrollia pysekedeelisen maalailevia sävyjä unohtamatta. Huikeaa! Pari tunnelmallisempaa veisua eli As The Years Pass By The Hours Bend ja Thin Line aiheuttivat kaltaiselleni Graveyardin materiaalia huonosti tuntevalle pienoisen suvantokohdan, mutta fanit osasivat varmasti arvostaa. Varsinainen setti päättyi vetreän Buying Truthin jälkeen Hisingen Bluesin vahvimpiin lukeutuvaan Siren-biisiin, josta voinee helposti povata tulevan livesuosikin. Biisi ilmeisesti pohjautuu Roky Ericksonista kertovaan uneen! Oli miten oli, lopputulos on kyllä sellaista loistokkuutta, että itse herra Ericksoninkin sopii olla otettu.

Rikard, Graveyard

Encoreina tarjoillut Blue Soul ja Granny & Davis kellottivat setin kokonaiskestoksi lopulta melko tarkasti tasan tunnin. Graveyardin kuuskytä minuuttinen onkin sitten sen verta tasokasta tavaraa, että harva tämänkään löyhästi määriteltävän genren yhtyeistä yltää samalle tasolle. Näistä 70-luvulta ammentavista, osin okkulttisista rock-yhtyeistä mielestäni ainoastaan aavistuksen maanisempi Church Of Misery kykenee haastamaan Graveyardin jäämättä kakkoseksi. Siinäpä olisikin melkoinen dreamteam keikkalavoille. Sitä odotellessa kannattaa ihmeessä tsekata Graveyard mikäli lähistölle sattuvat (seuraava mahdollisuus Suomen maaperällä lienee Porin Porisperessä elokuun kuudes päivä, vink vink!).

setti: No Good, Mr. Holden – Hilsingen Blues – Lost In Confusion -
Uncomfortably Numb – Ain’t Fit To Live Here – As The Years Pass By The
Hours Bend – Thin Line – Buying Truth – Siren
encore: Blue Soul – Granny & Davis

Graveyard

Tagit: ,