Osa-aikatappajat ja apumiehet keikalla Porissa.

Part Time Killer, One Hidden Frame, Mugshot
Baarikaappi, Pori 9.4.2011.

Baarikaappi. Ihan kiva mesta, jossa soi Pantera aivan liian kovalla ja jossa järjestetään punk-henkisiä tapahtumia liian harvakseltaan. Tämä huhtikuinen Part Time Killer / One Hidden Frame / Mugshot -iltama onkin vasta toinen kerta kun tänä vuonna Baarikaapissa piipahdin.

Koetin saapua tänä iltana paikalle myöhään, mutta saavuinkin sittenkin liian ajoissa, joten päädyin nojailemaan baaritiskille ja katsomaan telkkarista James Bondia, kun en sillä haavaa viitsinyt lähteä haastamaan juttua kenenkään kanssa. Itselleni tuo oli kyllä melko outo tilanne: selkäni takana myyntipöytä notkui henkistä mielihyvää ja euforisia elämyksiä pursuilevista tuotteista – levyistä – joista en ollut kuullut kokonaisuudessaan kuin vain yhden. Senhetkinen käteisvarojen akuutti puutos ei kuitenkaan sallinut moisten esineiden vaihtamista rahaa vastaan. Paradoksaalinen tilanne, kun kädessäni oli kuitenkin (kortilla maksettu) Karhu-pullo. Mutta kyllähän niitä tuttujakin alkoi hiljalleen valua paikalle ja bändien soittoa kuulua. Bond sai siis pelastaa maailman ilman, että olisi ollut sitä tiiviisti seuraamassa.

Illan aloittanut, “Sounds a Bit Bitter” -eepeellään meikäläisen hurmannut Mugshot oli se bändi, jota itse henkilökohtaisesti eniten tänä iltana odotin. “Sounds a Bit Bet… Bitterilta” tuttuja biisejä olikin neljä kappaletta, sitten setti koostuikin vähintään ihan ookoolta kuulostavalta muulta matskulta. Ja yhdestä Misfits-coverista.

Mielestäni Mugshot on päässyt lähemmäksi “Smashin” aikaista The Offspringiä kuin mikään muu bändi vuoden 1994 jälkeen – mukaan lukien The Offspring itse, vaikka The Offspringin piekseminen on nykyään yhtä helppoa kuin yo-lakin saaminen. Ja tuo oli siis kehu, juniorina The Offspring oli meikäläiselle suunnilleen tärkein bändin maailmassa. Dexter Hollandilta kuulostava basisti tosin näytti hieman ajovaloihin jähmettyneeltä peuralta eikä jätkien esiintyminen muutenkaan tuntunut täydellisen varmaotteiselta, mutta ilman sen kummempia kommelluksia saatiin setti hyvin läpi.

Lappeenrantaa edustava One Hidden Frame ei sitten oikein vaan lähtenyt. Bändin soitosta ja musiikista en löytänyt mitään varsinaisia vikojakaan, mutta ehkä se vain kuulosti Mugshotin ja Part Time Killerin välissä valjulta. Mutta mikään heikko esityshän se ei ollut, ei missään nimessä.

Part Time Killer oli käynyt Porissa ilmeisesti edellisen kerran jo joitakin vuosia sitten, jonka vuoksi ilmassa oli juhlahumua. Toisaalta myös yksi yleisönjäsenistä – nimeltään Olli ja nyt iältään 30 – täytti tuona iltana vuosia. Sen vuoksi lavalla nähtiin sekä vaivaantuneesti hymyilevä päivänsankari että hieman myöhemmin aito ja oikea ihmisperse. Hyvin näytti yleisö kyllä ottavan uuden “People, Religion, Death” -albumin biisit vastaan ja lavan edessä oli liikehdintää mukavasti enemmän kuin kahden ensimmäisen bändin aikana, jotka eivät innostaneet porukkaa sen pahemmin sekoilemaan.

Ja lienee sanomattakin selvää, että bileet jatkuivat. Itselläni tosin ei ollut kovinkaan sosiaalista olotilaa, mikä saattoi näkyäkin vähäpuheisuutena ja hieman jopa syrjään vetäytymisenä. Saati, että olisin lähtenyt aiheuttamaan rähinää Somaan. Mies astui siis fillarin selkään ja lähti yönselkään.

Kuvia.

Tagit: , ,