Mahtavat Ilonpilaajat ovatkin ihan tavallisia rokkareita.

My Chemical Romance (usa), Iconcrash
20.3.2001 Helsinki Areena, Helsinki

Edelliskesän Green Dayn jälkeen lähdin kovin odotuksin katsastamaan seuraavaa suurta rock-spektaakkelia. Black Paraden tummanpuhuvasta karnevaalitunnelmasta My Chemical Romance oli siirtynyt visuaalisesti sarjakuvallisempaan ilmaisuun, joten kaikki edellytykset suuoren luokan sirkukselle oli olemassa. Mutta vielä mitä! Pelkistetty esitys oli, jos ei nyt suoranainen pettymys, niin ainakin jotain ihan muuta, mitä bändiltä odotin. Toisaalta mieltä lämmittää ajatus, että näinkin iso bändi tulee lavalle ja vetää keikan tekemättä itsestään sen kummempaa numeroa. Jos kuitenkin puhutaan yli 10 000 ihmistä vetävistä areena-keikoista, tarvitaan lavalle muutakin kuin sekalaisen näköinen sakki jamppoja veivaamaan pari tuntia rokkia. Vai tarvitaanko? The Beatles soitti piskuisella lavalla jalkapallostadionilliselle amerikkalaisia, eikä kai kukaan valittanut show’n puutteesta.

Vähän vaikeammin lähestyttävä “Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys” -levy näkyi paitsi myyntitilastoissa, myös konsertin yleisömäärässä; halli oli maksimissaan puolillaan. Varsinkin kauempaa, kotijoukkueen vaihtoaitiosta katsottuna bändi näytti melko vaatimattomalta, joskaan samaa ei voi sanoa musiikista; yhdeksäntoista biisin joukossa kuultiin kaikki hitit kakkoslevyn Thank You For The Venomista ja I’m Not Okaysta uuden levyn huippupaloihin. “The Black Paradelta” olisin toivonut ehkä vähän eri biisejä, mutta kokonaisuutena ei voi valittaa, musiikillisesti esitys oli monipuolinen ja vivahteikas.

Kaiken maailman rokkikeikoillekin jo levinneiden devil-merkkien sijaan ilmassa nähtiin rakkaudentunnustuksia, ja muutenkin yhtyeen vastaanotto oli innostunut ja iloinen, vaikkei suurta urheilujuhlan tunnelmaa puolityhjässä hallissa saatukaan aikaiseksi. Kaikilla on kuitenkin aina kivempaa, kun ei vaan kytätä vierustoverin scene-uniformua ja kiilata jokaisessa mahdollisessa välissä kaljajonossa. Teiniyleisön kunniaksi on laskettava sekin, että keskimäärin pysyvät yhteislauluissa paremmin nuotissa, jolloin itse musiikkiin keskittyminen ei kärsi niin paljon, kuin jossain äijävaltaisemmassa konsertissa.

Yleisökato herätti varmasti arvailuja siitä, onko yhtyeen ura kenties laskusuhdanteessa. Jos puhtaasti levy- ja keikkamyynnillisesti ajatellaan, niin vastaus on varmasti selvä, mutta itse kyllä näkisin, että bändi voi tehdä merkityksellistä musiikkia, vaikkei vetäisikään kymmentätuhatta kirkuvaa teiniä illasta toiseen areenoilla ympäri maailman… Ilmeisesti myös bändi on tämän hoksannut, ja julkaisi Black Parade -kopion sijasta monipuolisemman ja kunnianhimoisemman levyn, joka kenties hieman verotti vanhaa fanikantaa. Aika näyttää, millaiselle areenalla seuraava julkaisu bändin vie, itse olen ainakin paikalla.

Löydät nämä kuvat myös Flickr-palvelusta.

Tagit: