Sunnuntainen sludge/doom-messu keräsi hitaat hämäläiset Klubille.

Black Tusk (usa), Howl (usa), Unkind
Klubi, Tampere 27.02.2011

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna tarjoiltiin sludgen ystäville herkkuja oikein uudelta mantereelta asti, kun yhdysvalloista saapuneet Black Tusk ja Howl päättivät Euroopan kiertueensa Suomeen. Yllättäen Helsingin Tavastian keikan ohella yhtyeet nähtiin myös Tampereen Klubilla. Kun vielä lämppärinä oli kotimainen, synkällä neocrustillaan nytemmin jo Relapse Recordsin talliin päätynyt Unkind, alkoi paketti ollakin jo kasassa.

Tampereen Klubin sunnuntaikeikat alkavat ilmeisesti nykyään aina jo alkuillasta, ja hyvä niin, sillä harvemmimpa opiskelijana tai töitä tekevänä yhteiskunnan mallikansalaisena haluaisikaan jäädä katselemaan livemusisointia myöhään yöhön saakka, kun edessä on seuraavana aamuna muutenkin vittumainen herätys yleensä liskojen ja päänsisäisten demonien täyttämän yön jälkeen. Ilmeisesti tätä tapaa ei ole kuitenkaan vielä sisäistetty hämäläisten keskuudessa tai sitten Unkind ei vain kiinnostanut tarpeeksi monia sunnuntaikrapulasta kärsiviä, sillä bändin aloitellessa klo 19:00 maissa yleisössä oli pikaisella laskutoimituksella ehkä n. 15 henkeä. Näistäkin osa taisi olla illan muiden bändien jäseniä.

Sääli sinänsä, sillä Unkind veti tuttuun tapaansa hyvän setin jonka ei tarvinnut hävetä Amerikan ihmeiden rinnalla. Etukäteen hieman jännitti, miten bändi toimisi Klubin isohkolla lavalla – tähän asti kun heidän liveaktiaan on tullut seurailtua lähinnä Vastavirta-klubilla ja muissa punk-orientoituneemmissa keikkapaikoissa. Hyvinhän se kuitenkin toimi näinkin, ja yllättäen tällä kertaa jopa Klubilla yleensä tämänkaltaisilla keikoilla sössitty miksaus/soundipolitiikkakin toimi. Saatiinpa esimakua myös uudesta materiaalista, ja ilmeisesti Unkindin Relapse-esikoisen olisi tarkoitus ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.

Unkindin parikymmenminuuttisen setin aikana väkeäkin oli saapunut paikalle jo vähän enemmän. Onneksi, sillä olisin varsin tyytyväinen mikäli tämäntyylisiä ulkomaaneläviä kuultaisiin Tampereen lavoilla jatkossakin, viimeaikojen sludge- ja doom-keikat ovat suomessa olleet nimittäin harmillisen Helsinki-painotteisia.

Seuraavana lavalle asteli… Niin, mikäs bändi seuraavana olikaan vuorossa? Kaverini oli nimittäin ainakin kertonut, että Howlissa olisi toisen kitaran varressa joku ns. kuuma tsyby, mutta lavalla näkyi vain karvaisia hevimiehiä. Noh, kyseessä todellakin oli Howl mutta tämä naispuolinen myyntivaltti ei syystä tai toisesta ollut valitettavasti mukana, vaan tilalla oli hard rock -henkiset lavamaneerit omannut pitkätukkainen mies. Rock-maneerit eivät jääneet ainoastaan tämän harteille, vaan myös laulajakitaristi otti “lavan haltuun” esimerkiksi heittelemällä ilmoille hevimerkkejä ja muistaessaan niin kovin amerikkalaisissa välispiikeissään mainita Suomen olevan siistein paikka koko maailmassa, bändin nauttivan saunasta ja muistuttaessaan bändin olevan “american” mutta “non christian”. Tämänkaltainen meininki menisi varmasti täysillä läpi Jone Nikulalle ja Sonispheren yleisölle, mutta Tampereen Klubin sunnuntai-illassa se tuntui herättävän lähinnä myötähäpeää.

Entäpä musiikki sitten? Ei Howl paska ollut, mutta edusti ehkä geneerisintä vähään aikaan kuulemaani nyky-sludgecorea ja melko suoraa Mastodon- ja Kylesa-kopiointia joutuen kuitenkin kauas näiden yhtyeiden tasosta. Jonkinlaiseen teknisyyteen ja progressiivisuuteen varmaan pyrittiin, mutta loppupeleissä biiseissä oli oikeaa sisältöä todella vähän. Meininki alkoikin puuduttaa jo puolessa välissä settiä.

Pitkähkön keikan soittaneen Howlin jälkeen oli vuorossa illan viimeinen yhtye, Black Tusk. Yllätyin hieman huomatessani bändin olevan trio, en nimittäin olisi yhtyeen viimeisintä “Taste The Sin” -levyä kuunnelleessa tätä uskonut. Levyn raskaus osoittautui kuitenkin onneksi muuksikin kuin kitararaitojen lisäilyksi studiossa, sillä se välittyi bändistä myös livenä. Black Tusk ei turhia kikkaillut, vaan jyräsi suoraviivaisemmalla ja raskaammalla ilmaisullaan mutkat huomattavasti edeltänyttä bändiä suoremmaksi. Myös turha paskanjauhanta loisti poissaolollaan, eikä lähinnä moottoripyöräjengiläisiltä näyttäneen trion tarvinnut kosiskella yleisöä julistamalla saunan mahtavuutta näyttääkseen ja tuntuakseen tarpeeksi metallilta lavalla.

Black Tusk onnistui myös (encorestakin huolimatta!) pitämään settinsä inhimillisen pituisena, ja takaisin kodin turvaan pääsikin jo ennen kymmentä. Kaikenkaikkiaan sunnuntain synkistelysessiot eivät räjäyttäneet tajuntaa ja ymmärrän mikäli 15 euroa tuntui joidenkin mielestä ehkä hieman suolaiselta hinnalta, mutta hyvinhän tämä toimi liskojen karkoittajana ja esimerkiksi Eyehategodin keikkoja odotellessa. Otan ilolla vastaan jatkossakin ulkolaisia sludge- ja doom-bändejä myös Tampereelle.

Tagit: , ,