/   /  Rekisteröidy
Info  /  Yhteys & palaute  /  Seuraa Lammasta:
Kuva: Kuumuutta karkuun – Lapko ja Murmansk Lahessa

Kuumuutta karkuun – Lapko ja Murmansk Lahessa

Findien superilta tarjosi mm. listakolmoseksi keväällä yltäneen Lapkon, sekä tulevaisuuden suurnimen Murmanskin.

Talvi on taittunut ja kevät pistää parastaan. Lämpötila huitelee kolmenkympin tienoilla, eikä jääkaappikylmä olut tahdo pysyä viittä minuuttia kauempaa viileänä. Ei siis auta muuta kuin juosta kuumuutta karkuun kohti iloisesti pulppuavia kaljahanoja ja raikkaasti puhaltavia ilmastointilaitteita. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Toki oli tiedossa, että Lapkon illan ensimmäinen setti oli saanut S-merkinnän (yhtye soitti illemmalla vielä k18-setin), joten yleisön (siis sen kourallisen, joka oli paikalle vaivautunut) keski-ikä huiteli jossain viidentoista tienoilla, mutta silti anniskelualueen uupuminen oli kova paikka helteen uuvuttamalle toimittajalle. Tosin, eipä Club Walimo muutenkaan mitään kovin ruusuista kuvaa itsestään antanut, sillä “areenan” atmosfääri – kaikkine  teineineen – muistutti kyläkoulun jumppasalissa järjestettyä limudiskoa. Tila oli “pimennetty” muutamalla verholla (muistutan vielä, että ulkona aurinko paahtoi kuin viimeistä päivää), siellä täällä seisoi terassipöytiä ja äänipöytä, tai paremminkin -pulpetti, sijaitsi tökerösti keskellä huonetta eikä tilan  akustiikkaa (voi tietysti johtua yleisön vähyydestäkin) voinut mitenkään päin kutsua miellyttäväksi (varsinkin rummut puskivat päälle liiankin kanssa). Alku oli siis jokseenkin takkuinen.

Mutta takkuinen tahi tukkoinen ei ollut illan pääesiintyjä (lämppärinä molemmilla keikoilla oli New Deadline). Vast’sillään neljännen albuminsa “A New Bohemia” julkaissut Lapko oli kovassa tikissä ja vaikka setti mukailikin pitkälti uutukaisen, hieman vielä vieraita kappaleita, niin yllättävän kovan show’n kolmikko sai aikaan loihdittua – jos ei huomioida Ville Maljan jokseenkin vaivaannuttavia välispiikkejä (energiajuomia ja kesätöitä) tai taustanauhojen kanssa kamppailua. A New Bohemian biiseistä ainakin vuoden aikaan sopiva Summer Nights ja omaksi Lapko-suosikikseni samoin tein noussut, herkästi räjähtelevä Horse and Crow ansaitsevat maininnan. Muutaman vuoden takaiselta “Young Desirelta” kuultiin suurimpien hittien (Hugging the Phone, Killer Whales) lisäksi myös Paranoid, joka sai seuraa “Scandal”-albumin All the Best Girlsistä sekä A New Bohemian singlebiisistä I Shot the Sheriffistä – seuraavalle levylle sitten se Via Dolorosa, joohan pojat?

Lapkon esitys oli kenties – paikastakin johtuen – hieman koruton, mutta yhtä kaikki erittäin viihdyttävä. Tekniset ongelmat ja yleisön harvalukuisuuden voitoksi kääntäminen ovat ammattimiehen merkkejä. Ja vaikka k18-keikalla varmasti tiiviimpi tunnelma olisi ollutkin, niin oli hauska huomata miten ne muutamat lapsukaiset, jotka lavan eteen olivat uskaltautuneet, osasivat sanat ulkoa ja kehtasivat niitä myös mukana hoilottaa. Ei me aikuiset enää tohita.

Sitten kaupan kautta puistoon ja pussit tyhjiksi…

…Virkistystauon ja usean olusen jälkeen oli aika pistää töppöstä toisen eteen ja suunnata kokka kohti Torvea, sillä lahtelaisittain harvinainen indie-ilta ei ollut vielä tässä, ei suinkaan. Jos Lapko edustaa “findien” valtavirtaa, on Superchristin ja Murmanskin kohdalla kenties oikeampi sana vastavirta. Superchrist aloitteli settiään juuri kun saavuimme Torveen ja oluen tyhjennys- sekä täydennysreissun jälkeen yritin keskittyä kolmikon “electroclashstoneriin”, kuten yhtye itsensä määrittelee. Teräskristuksessa [sic] on kuitenkin aina ollut jokin elementti, joka estää sen täysipainoisen diggailun. Tokihan yhtyeen debyyttialbumi “Colorgun” elektrostonereineen tai kakkoslevy “Surfing the Zeitgeist” discogrungeineen pitävät sisällään muutamia täsmäraitoja, mutta jotenkin yhtyeestä on jäänyt väkinäinen mielikuva, eikä Torven-keikkakaan sitä pois pyyhkinyt. Bändi kaipaisi enemmän My Everythingin kaltaisia täysosumia repertoaariinsa. No, ehkä tuleva “Rocket Science” -täyspitkä niitä sitten tarjoilee.

Kommunikointi Superchristin kanssa jäi siis vajavaiseksi, mutta illan viimeinen helsinkiläisryhmittymä oli saava täydellisen huomioni, vai oliko? Murmanskin kaksi vuotta sitten julkaistu “Chinese Locks” on yksi parhaista indie-debyyteistä, joita tässä maassa on julkaistu, mutta viime vuotinen “Eleven Eyes to Shade” räjäytti viimeistään pankin. Heleän shoegazen ja aggressiivisen noise rockin liitto ei ole koskaan kuullostanut yhtä makealta ja nyt tätä korvakarkkia oli tiedossa Torven täydeltä. Ja jos Murmansk kuulostaa levyllä samaan aikaan rakastavalta ja väkivaltaiselta, niin sitä se tekee myös lavalla. Tosin pahimmat agre-purkaukset välittyivät soittimien kautta, sillä varsinkin Laura (laulu/kitara) seisoi mikrofoninsa takana kuin suolapatsas hempeili hän sitten Paper Dustia tai huusi Sumacia. Muutenkin kvartetti esiintyi melko eleettömästi niukan valaistuksen alla, mikä toki komppaa täydellisesti yhtyeen hypnoottisen maanista ulosantia.

Ilta oli kuitenkin ollut pitkä ja herpaantuminen iski elimistöön setin puolivälissä. Yhden kappaleen verran (en muista mikä) jaksoin vielä sinnitellä, mutta sitten oli pakko käydä haukkaamassa raitista ilmaa sikarin muodossa. Yksi asia johti toiseen ja hetken päästä löysinkin itseni Tirran pöydästä istumasta oluttuoppi edessäni. Joskus käy näin, mutta jo reilut puoli keikkaa Murmanskia osoitti sen, että nelikon harteilla lepää Suomi-indien tulevaisuus.

Kommentit (2 vastausta) Kirjoita kommentti →

  1. Jaakko Teittinen kirjoitti:

    Lapkon k-18 keikalla soundit kyllä mun korvaan kuulosti ihan ookoolta, ehkäpä sitä jengiä oli sen verran enemmän, vaikka suht väljää oli silloinkin. Lähinnä mietin, miksen oo bändiä aiemmin kuunnellu (ne ennakkoluulot…), sillä ainakin livenä toimi hyvin, lisäksi Maljassa sellasia keulahahmon elkeitä, mikä loppupeleissä tekee eron ison festaribändin ja pikku demo-orkesterin välillä. Lupaan tsekata bändin joskus toistekin, jossei kauheen kauas tarvi lähteä.

  2. Kristian Mohr kirjoitti:

    Pakko mainita, että valoja tuli tekemään murmanskille ihan vaan joku kaveri ties mistä. Kaveri tuli kysymään multa (hoidin miksaukset), että “voinko tehdä valot tälle bändille, olin niiden valomiehenä ämyrokissa?”

Jätä kommentti