Jo reilun vuosikymmenen kasassa ollut 80th Disorder ei tosiaankaan ole kiirehtinyt julkaisurintamalla. Ouluun ja Helsinkiin sirpaloituneen orkesterin debyyttialbumi “Simple Pleasures” on jatkoa vuoden 2006 “Transform” EP:lle sekä liudalle epävirallisia demoja.

Tummasävyistä indierockia soittava 80th Disorder vetelee kylmien ja sateisten öiden tunnelmissa. Kylmiltä kalskahtavat koskettimet ja rosoiset kitarat hallitsevat 80th Disorderin synkkää äänimaailmaa. 80th Disorder on melkoisesti velkaa 80-luvun synapoppibändeille, mutta myös Joy Divisionin ja The Curen kaltaisille post-punk -bändeille. Poissaolevalta kuulostava vokalisti V-M Pekkola kuulostaa välillä levottomalta haamulta, joka huhuilee kuin Ian Curtis ikään. Miehen äänessä ei ehkä ole samaa maanisuutta, mutta ainakin se kuulostaa yhtä etäiseltä.

“Simple Pleasures” on sikäli tyypillinen debyytti, että bändi ei ole vielä täydessä kukoistuksessaan. 80th Disorder saa kyllä luotua sopivaa ilmapiiriä tylyn synkällä post-rockillaan, mutta varsinainen kliimaksi jää nyt saavuttamatta. Biisimateriaali on hieman epätasaista, vaikka bändi selvästi tietääkin millaista musiikkia se haluaa tehdä. Suunta on oikea, mutta missään tapauksessa täydellisestä levystä ei “Simple Pleasuresin” kohdalla voida puhua.

Tagit: ,