Vaasalainen Throes of Dawnin alkuaikojen black metallisesta (mutta yhtälailla melodisesta) ilmaisusta on tultu pitkälle. Viimeistään nyt vuonna 2010, ”The Great Fleet of Echoes” –levyn ilmestyttyä,  on tultu siihen pisteeseen että bändin musiikin yksipuolinen luokittelu metalliksi tuntuu vaikealta. Jos Throes of Dawn kuulosti aiemmin Thy Serpentiltä niin nyt se kuulostaa jopa Pink Floydilta, sen verran paljon proge-elementtejä on sen musiikkiin tullut.

Throes of Dawn kykenee luomaan uutukaisellaan unenomaisia äänimaisemia. Juurikin tuo unenomaisuus, seesteisyys ja melankolia ovat hyvin uutta levyä kuvaavia termejä, samoin kuin pahaenteisyys ja apokalyptisuus. Levylle on ujutettu kuulasta laulua, koneita, koskettimia ja metallista riffittelyä. Kovin riffivetoiseksi levyä ei voi mitenkään kuvailla, pääpaino on selkeästi tunnelmoinnilla, maalailulla sekä kauniiden kaikujen aikaansaannilla.

”The Great Fleet of Echoes” on vaikea levy, joka vaatii aika monta kuuntelua ennen kuin siitä kykenee paljoakaan sanomaan. Mitään erityisiä hetkiä on vaikea lähteä yksitellen poimimaan, levyn ollessa tasaisen vahva. Se on jopa niin vahva, ettei varsinaisia heikkoja lenkkejä sillä tunnu olevan lainkaan. Tämän levyn pariin on hyvä rauhoittua.

Tagit: