Sudet näyttivät kyntensä

Ulver (nor)
Nosturi, Helsinki 27.2.2010

On olemassa bändejä, jotka väittävät aina uuden levyn julkaisun alla uudistaneensa ulosantiaan, mutta ovat loppupeleissä tuupanneet kuitenkin lähes samanlaista tavaraa ulos kuin aikaisemminkin. Ja sitten on Ulver. Bändi, joka aloitti uransa 90-luvun alkupuolella soittaen folkahtavaa black metallia ja on sittemmin vaihtanut tyyliään aina neoklassisesta trip-hopiin ja trip-hopista ambientiin. Lähes jokainen orkesterin levy on ollut erilainen ja edustanut aina jotain muuta genreä kuin aikaisemmin. Kiitettävän pitkästä urastaan huolimatta bändi nousi esiintymislavoille ensi kertaa 15 vuoteen vasta viime vuonna. Ja nyt vuonna 2010 suomalaisille Ulverin ystäville suotiin mahdollisuus lähteä katsastamaan orkesteria livenä, kahden keikan voimin.

Kuva: Pyry Hanski

Järisyttävän upealla Eos-nimisellä kappaleella alkanut keikka oli ainakin allekirjoittaneelle täyttä kultaa alusta loppuun. Upeasti lyriikoita tukeneet taustavideot toivat biiseihin sen jonkin, joka teki keikasta entistä nautittavamman ja eeppisemmän. Illan kirkkaimmiksi helmiksi ja parhaiksi osoituksiksi taustavideoiden toimivuudesta osoittautuivat “Blood Inside” -levyltä For The Love of God ja Operator sekä täydenkympin levyltä “Perdition City” kappale Hallways of Always.
Vaikka keikan mainostettiin sisältävän biisejä bändin koko historian ajalta, ei Nosturissa kuitenkaan kuultu yhtäkään biisiä kolmelta ensimmäiseltä levyltä. Tämä ei tietenkään miellyttänyt ihmisiä, jotka olivat tulleet keikalle vain kuullakseen biisin tai pari bändin alkuajoilta ja niinpä biisien välillä kuuluikin pariin kertaan humalaisella äänellä: “Soittakaa nyt välillä sitä black metallia!”. Täytyy myöntää, että yksi tai kaksi biisiä alkupään tuotannosta olisikin ollut erittäin mielenkiintoista kuulla, mutta mielestäni on kuitenkin lähes sanomattakin selvää, että bändi, jolla ei ole ollut mitään tekemistä metallimusiikin kanssa yli 10 vuoteen, keskittyy esittämään kappaleita, joita se nykyisin parhaiten osaa.

Vaikka kokonaisuutena keikka oli loistava ja hipoi täydellisyyttä, en voi silti kiistää, etteikö tunnelma olisi hieman lamaantunut keikan loppupäässä. Bändi venytti viimeisiä kappaleita turhan pitkiksi ja yritti epäonnistuneesti tehdä niistä hienoja fiilistelyjä. Yhtä kaikki, ilta oli yksi hienoimmista keikkakokemuksista, joita tähän mennessä on tullut koettua. Jos puheet bändin saapumisesta kesällä Flow-festivaalille pitävät paikkansa, suosittelen lämpimästi paikalle menoa.

Tagit: