Sellaisia kovan luokan tekijöitä kuin Ray Alder (vokaalit, ex-Fates Warning) ja Bernie Versailles (kitara, ex-Agent Steel) sisällään pitävä Redemption on edennyt vaivihkaa neljänteen täyspitkäänsä. Dream Theater tuntemukseni rajoittuu hyvin pitkälti Pull Me Under -biisiin, mutta tuon hyvin vähäisen kosketuksen perusteella uskaltanen niputtaa Redemptionin lähelle ko. aikakauden Dream Theateria.
Eli progressiivinen metalli on homman nimi ja se on sitä niin hyvässä kuin pahassakin; biisit ovat monikerroksisia ja soittotaitoa on vaikka muille jakaa, mutta se mikä progressiivisyydessä voitetaan, hävitään tarttuvuudessa. Harmillisen vähän tästä nimittäin jäi mieleen lähes kymmenen kuuntelukerran jälkeen. Toinen proge-metallille tyypillinen piirre, eli raivostuttavan vammainen kosketinsoitinsoundi, on sen sijaan onnistuttu pitämään kutakuinkin aisoissa. Levyä tosiaan kuuntelee kyllä mielellään, mutta en vieläkään kykene esimerkiksi yhdistämään biisejä tiettyihin kitarariffeihin tai laulumelodioihin, koska en yksinkertaisesti muista yhtäkään riffiä tai melodialuritusta.
“Snowfall On Judgment Day” onkin pirun ristiriitainen tapaus; kaikki on kohdillaan, mutta biisit eivät vaan tahdo takertua purkan tapaan aivojen syövereihin. Tiedä sitten johtuneeko siitä että olen lähinnä altistanut aivojani Venomin, Kissin, yms. vähemmän kimurantin musiikin kaltaiselle hittikertsiosastolle. No, oli miten oli, kannattaa proge metallin ystävien joka tapauksessa kuunnella “Snowfall On Judgment Day” läpi, sillä heille tämä saattaa vaikka kolahtaa.
Shining-kilpailu