The Grammersin uraa voisi jo sanoa nousujohteiseksi. Kovan puurtamisen tulokset alkavat sekä näkyä että myös kuulua bändin neljänneltä pitkäsoitolta “Mk III”. Bändi on hieman keventänyt ulosantiaan ja on nyt yhä enemmän sellaisen äärimmäisen retrohenkisen 70- ja 80-lukujen hard rockin loputtoman pellon kyntöpuuhissa. Vokalisti kiekuu kovaa ja korkealta sekä urut jauhavat taustalla aivan kuin 70-luvulla konsanaan. Vaikka kitaratkin soittavat ihan meheviä vintageriffejä, niin huomio kiinnittyy silti kiipparistin touhuihin. Mies ei ihmeellisiä kikkailuja harrasta mutta saa juuri oikeanlaisen ilmapiirin loihdittua.

Levylle on saatu ympättyä hyviä rallatuksia ihan riittävästi, sillä Black Horsen, Lightshinerin sekä Another Lick Another Linen kaltaiset biisit hilaavat kokonaisuuden plussan puolelle. Nämä biisit eivät ole kaikki täysin samasta muotista valettuja ja ne osaavat olla jopa tarttuviakin, ollen silti riittävän erilaisia keskenään. Osa jopa jää mieleen heti ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Sitä paitsi tämmöistä lämminsoundista retroilua ei nykyaikana turhan usein edes kuule.

“Mk III” tuli erittäin positiivisena yllätyksenä, kun allekirjoittanutkin on joskus kuunnellut sellaisia bändejä kuin Rainbow ja Deep Purple. The Grammers ei ole tässä luomassa mitään uutta, mutta se osaa kierrättää vanhoja aineksia sen verran mainiosti, että tätä jaksaa hyvin kuunnella 40 minuuttia.

Tagit: ,