Siinä vaiheessa kun saatekirje lupailee bändillä olevan potentiaalia tulla suositummaksi kuin Cannibal Corpse ja bändin biisien yltävän klassikoiksi, tietää että pitelee käsissään joko aivan helvetin kovaa death metal -levyä tai saatekirjettä jossa puhutaan täyttä paskaa. Saksalaisen September Murderin kohdalla vaaka kääntyy ikävä kyllä paskan puhumisen puolelle, lievästi tosin. Huono levy bändin debyytti, “Agony In Flesh”, ei nimittäin ole, mutta ei myöskään missään nimessä niin kova, että tämä Saksan Ahmed Ahne sen turvin tunkisi itsensä death metallin kalifiksi Cannibal Corpsen paikalle.
Vaikka levyllä on paljon hyvääkin, ovat nuo hyvät hetket hivenen hajallaan, eivätkä biisit kokonaisuuksina yllä lähellekään joidenkin yksittäisten riffien tasoa. Lisäksi bändin laittaessa rivakampaa vaihdetta silmään, äityy homma ajoittain oudon hilpeäksi. Keep the, even distantly, joyful melodies away from my death metal. “Agony In Flesh” onkin ajoittain enemmän kallellaan Göteborgin kuin Left Hand Pathin suuntaan. Jälkimmäisen soundimaailmalla varustettuna tosin; vähän kuin Dismember coveroimassa vanhempaa In Flamesia. Toisille tämä tietenkin toimii, mutta allekirjoittaneelle ei aivan älyttömän hyvin.
Ensimmäiseksi täyspitkäksi Agony In Flesh on kuitenkin melko tiukka paketti ja levyn toimivimmat hetken, kuten avausbiisi …And the Entrails Fill the Sea lupaavat jatkoa ajatellen hyvää.