Jonkinlaista suosiota erityisesti Internetin syövereissä nauttiva The Jade ei kovin nöyrältä yhtyeeltä vaikuta. Bändin jätkillä (ja naisella) on lainattu Hanoi Rocksilta, Mötley Crüelta ja muilta muutakin kuin ainoastaan koreileva imago. Musiikki on sinne 80-luvun glam/hard rockiin kallellaan, mutta on vaan hieman melankolisemmin esitettyä. Mutta saatekirjeen lupailemaa indietä ja alternativea tästä saa hakea sitten jo ihan kunnolla.
Biisimateriaali on melkoisen tasapaksua. On siellä muutama helmikin joukossa kuten aloitusbiisi Solitary Soul ja mukavalla kitaraliidillä kulkeva Roseate Sky. Myös singlebiisi King’s Cross oli ihan mukiinmenevä esitys. Loppuun on myös ympätty bonukseksi Pet Shop Boys -cover It’s a Sin, joka on hevimuottiin taittunut aiemminkin ja ihan hyvin se tuntuu taittuvan nytkin.
Levyn taso on melko korkealla, kun ottaa huomioon että “Seconds Away from Salvation” on vasta The Jaden debyytti. The Jade selvästikin tähtää ulkomaille, mutta tie sinne voi osoittautua kivikkoiseksi, sillä yhtye ei loppujen lopuksi tunnu tuovan puhkikoluttuun genreen mitään uutta, tuskinpa keimaileva imagokaan vetoaa muihin kuin niihin tyttösiin, joiden soittolistat ovat kyllästettyjä Negativella ja Bloodpitillä. Muutama lisäidea ja materiaalin karsiminen voisivat tehdä tälle bändille gutaa, sillä näiden neljäntoista biisin kuuntelu käy jo työlääksi.
THE JADE: SECONDS AWAY FROM SALVATION / North & South
Lähettänyt Ida Mustajärvi
Luettu 1160 kertaa.
Ydinkysymys: Milloin universuminvalloitus?
Kun kuulin Seconds Away From Salvationin olevan helsinkiläisyhtye The Jaden ”virallinen” debyyttilevy, olin aidosti ihmeissäni. Jostakin syystä oletin, että yhtye olisi levyttänyt muutamisen kertaa aikaisemminkin, sen verran maailmanluokan tunnelmissa liikutaan.
Ensimmäinen biisi Solitary Soul voisi alkunsa puolesta olla brittiyhtye Musen kappale. Vaikutteet brittirockbändeistä paistavat levyltä muutenkin päivänselvästi eikä se kuulosta lainkaan teennäiseltä. Vastaus tähän löytyykin tutkiessani The Jaden historiaa: moni sen jäsenistä on viettänyt muutaman vuoden Lontoossa.
Levy sisältää 14 kappaletta ja niiden aikana voi havaita samankaltaisuuksia Musen, Billy Talentin ja The Atariksen musiikin kanssa ja olinpa kuulevinani häivähdyksiä jopa The Beatlesista ja Sex Pistolsista. Ihme kyllä pidin levyn jokaisesta biisistä joten parhaita niistä on vaikeaa nostaa esiin. Mieleenpainuvimmat kuitenkin olivat nostalgiaa suoniin pumppaava, myönteiseltä, jopa lapsenmieliseltä kuulostava In The Air ja melankolisesti rokkaava The Flame. Lisäksi huikean kaunis St. Pancras -pianokappale pohjustaa hienosti sitä seuraavan Kings Crossin, joka on päässyt Suomen viralliselle Top 10 -listalle. Tahtoo lisää!
http://www.thejade.fi
Helsingissä perustettu, mutta valtaosaltaan joensuulaislähtöisistä muusikoista koostuva The Jade, jonka muodostavat Wille Rosen: laulu, Pekko Mantzin: kitara, Jann PH: basso ja Sirpa: rummut, on julkaissut debyyttialbuminsa.
Yhtyeen musiikilliset vaikutteet tulevat laajalta skaalalta 70-lukuisesta kitara- ja glamrockista alkaen. Suuri osa esikoisen biiseistä on uusionäkemyksiä alkuaan omakustanteilla Heatwave ja Slow Motions on the Fast Lanes julkaistuista kappaleista. Tuottajina ovat toimineet rautaiset ammattilaiset Petri Majuri ja Hannu Leiden, joten levyn soundipolitiikka on kohdallaan.
Samaa voi sanoa myös kappalemateriaalista. Pitkäsoiton alkuosan parhaimmistoa edustavat vahvan melodinen Roses Are Burning sekä todellinen kertosäekilleri, myös singlenä menestynyt Drowning. Lempeän kesäfiiliksen erinomaisesti tavoittava In the Air lukeutuu vimmaisine kitarointeineen ja mielenkiintoisine rytmillisine ratkaisuineen myös lähes kärkeen. The Flame yhdistää toiston taidokkaasti koukukkuuteen ja myös slovariosasto, jota edustavat Everlasting Memorial ja kuulas Beautiful Things, toimii moitteettomasti. Roseate Sky muodostuu melodisessa oivaltavuudessaan albumin loppuosan juhlamomentiksi. Sen vastapainoksi King’s Cross tavoittaa suurkaupungin kiireessään ahdistavan tunnelman lähes käsinkosketeltavalla intensiteetillä. Esikoisen todellinen kylmien väreiden nostattaja on kuitenkin likipitäen klassikkotasoinen powerpop-pala Yesterday’s Rain.
Melodisen rockin saralla The Jade on laskettavissa myös kansainvälisessä vertailussa keskeisimpiin vientitoivoihimme. Yhtyeen kappalemateriaalin iskevyys yhdistyy erottuvaan imagoon. Muutama ässäbiisi lisää ja Seconds Away from Salvation olisi lähes täydellinen pelinavaus.
http://www.uljas.net/arviot/the-jade-seconds-away-from-salvation/