Hollantilainen Vic Records on tehnyt todellisen kulttuuriteon perinteisen skandikuolon ystäville. Se on ottanut tehtäväkseen julkaista Furbowlin vuonna 1992 ilmestyneen debyyttilevyn uudestaan. Furbowl on juurikin niitä bändejä, jotka alkoivat runnomaan Entombedin ja Dismemberin jalanjäljissä tylyä death metallia. Furbowl on vaan unohtunut maineikkaampien isoveljiensä jalkoihin, vaikka bändissä aloitteli uraansa Arch Enemystäkin tuttu Johan Liiva ja vieraileepa Michael Amottkin soolon luikauttamassa.

Karvakulhon tunnistaa ajalleen tyypilliseksi svedudödöksi, vaikka se ei kaahaakaan yhtä paljon kuin vaikka Dismember, ja on jopa hieman maalaileva. Soundit ovat samanlaiset kuin muilla ruotsalaisilla, vaikkei levy olekaan Sunlight-studioilla nauhoitettu. Laatu ei toisaalta ole yhtä korkealla, sillä soundit puuroutuvat ajoittain ja ovat demomaiset, eikä biisimateriaalikaan ole yhtä laadukasta. Bändin ilmaisu on tietyllä tapaa persoonallista, onhan sinne sun tänne ujutettu viuluakin, mutta ei bändi tehnyt juuri mitään mitä muut sen aikalaiset eivät olisi tehneet jopa paremmin. Persoonallisuus on jotenkin tukahdutettua, eikä aina nouse ylös keskinkertaisuuden löyhkäävästä haudasta.

Uusintajulkaisu saapuu kohderyhmänsä mätäneviin kouriin uudistetuilla kansilla ja bonuslevyllä, jossa on valittuja demo- ja livepaloja. Harmi sinänsä, sillä olisin ottanut mieluummin ihan kokonaiset demot kuultavaksi. Perinteisen ruotsalaisen death metallin ystäville tätä voi suositella, muut pärjäävät ilmankin.

Tagit: ,