Japanther on kahden newyorkilisen taideopiskelijan muodostama punk-duo. Aseina Ian Vanekilla ja Matt Reillyllä on rummut, basso, c-kasetit ja Casion SK-1 -keyboardi. Lauluhommat kaverit hoitavat puoliksi. Paperilla kuulostaa ärsyttävän trendikkäältä, mutta levyllä toimii.

Bändi on toiminut levytysrintamalla erittäin ahkerasti, sillä sitten perustamisensa vuonna 2001, siltä on ilmestynyt lähemmäs 20 erilaista julkaisua. Viimeisin pitkäsoitto “Tut Tut, Now Shake Ya Butt” on vähintään yhtä kummallinen kuin bändikin. Musiikissa luotetaan lähinnä rumpujen, basson sekä särötetyn laulun voimaan, Casio-soundien ja hämärien luuppien tuodessa pientä lisäväriä sinne tänne. Jos jonkinlaista referenssiä pitäisi antaa, voisi sekoitus Jay Reatardia ja The Death Setiä osua lähelle. Kappaleet ovat naivistisen yksinkertaisia, mutta samalla hellyyttävän iskeviä punk-schlagereita. Um Like Your Smile Is Totally Ruling Me ja New Bad Things -laina The Dirge ovat jo lähellä mainstream-poppia, eikä muutkaan biisit tarttuvuudeltaan kauas jää.

Lähes neljäkymmenminuuttinen albumi sisältää kuitenkin vain 7 pariminuuttista biisiä, muun levyn koostuessa entisen Crass-rumpalin, nykyisen runoilijan ja spoken word -artistin Penny Rimbaudin sepittämistä tarinoista, bändin chillaillessa taustalla. Hyvästä ideasta huolimatta mystiset tarinat eivät jaksa juuri kiinnostaa, kaiken lisäksi ne sotkevat levyn rytmin pahasti. Kymmenminuuttisen monologin jälkeen on vaikea asennoitua nopeaan punk-rykäykseen. Tuntuu väkisin erikoisuuden tavoittelulta. Biisit kuitenkin toimivat levyllä, mikä herättää sopivasti mielenkiintoa ajatellen tulevia julkaisuja, joita varmasti on luvassa pikemmin kuin osaamme odottaakaan.

Tagit: ,