Reilu kaksi ja puoli vuotta sitten The Heartburnsista irroittautunut The Dwyers lyö isomman vaihteen päälle eikä välitä alle jääneistä. Heidän debyyttinsä, Gas Station Masturbation, on työnnäyte mitä kahdessa ja puolessa vuodessa voi parhaimmillaan tehdä. Aikaisemmin jo kesällä vinyylimuodossa julkaistu debyyttialbumi julkaistiin vastikään syksyllä CD-muodossa.

Raakaa ja rouhevaa punkrokkia sisältävä levy on hiottu loppuun asti mainioksi levyksi, ja tylsää ei tule kuunnellessa. Melodiakulut ja kertosäkeistöt ovat juurikin se elementti mikä saa jalan tämän levyn kohdalla vipattamaan, ja näin ollen myös levyn kappaleet painuvat helposti mieleen. Eemeli Lehtosen rouhea lauluääni sopii tämäntyyliseen musiikkiin kuin nyrkki silmään. Myös taustalaulut komppaavat hyvin melodiaa ja tuovat lisää toimivuutta kokonaisuuteen. Soitannollisesti on levy myös erittäin tiukkaa alusta loppuun, ja etenkin levyn nimikkobiisi korostuu edukseen muista kappaleista.

Vaikkakin tämäntyylisiä bändejä löytyy suomenmaalta tätä nykyä jonkin verran, The Dwyers ei lankea liikaa kaavamaisuuteen, vaan on onnistunut luomaan omantyylisen soundin, joka erottaa heidät muista saman koulukunnan bändeistä.

Tagit: ,