V For Violence kutsuu musiikkiaan gothcoreksi; kuulostaa kauhealta, eikö vaan? Goottihomostelua ja metalcorea iljettävänä sekoituksena? No ei tosiaankaan! Hiuslakkaa ja maailmanlopun meininkejä tarjoileva gothcore osoittautuu nimittäin hemmetin toimivaksi genreksi ja V For Violence miellyttäväksi uudeksi tuttavuudeksi.
Tuoreen suomalaisyhtyeen debyyttialbumi, “The Cult of V”, starttaa komeasti The Omega Songilla, joka aiheuttaa ainakin allekirjoittaneessa vahvat Babylon Whores mielleyhtymät. Tämä on tietenkin pelkästään positiivinen seikka. Välillä bändistä tulee mieleen metallisempi Murderdolls, mutta tarkemman luokittelun ollessa melko hankalaa, lienee viisainta pitäytyä edellä mainitussa gothcore-määritelmässä. The Ghost of Love on hitti. Jos se olisi Marilyn Mansonin biisi, keräisi herra parhaillaan kehuja onnistuneen uudistumisen johdosta. Lisäksi The Ghost of Love olisi mr. Mansonin suurin hitti sitten Fight Songin. No, Mansonin harmiksi näin ei ole. Myös Constant of Death on selvä hittibiisi. Oikeastaan levyllä ei ole yhtään selkeää täytebiisiä. Sanoitukset ovat parhaimmillaan suorastaan loistavia ja tuotanto sangen tykkiä. Hemmetin kova debyyttialbumi siis kyseessä.
Mittaa levyllä on neljäntoista biisin verran. Se on kenties hieman liikaa, olkoonkin niin että turhia täytebiisejä ei lätyltä löydy. Kymmenen biisiä olisi ajanut saman asian ja ne neljä muuta olisi voitu säästää seuraavalle levylle. Jotain on nimittäin pahasti pielessä, jos ei tämän bändin tuotoksia saateta ilmoille yhtä levyä enempää.
