Hikinen maanantaiehtoo

The Living End (aus)
Tavastia, Helsinki 9.11.2009

Paskat soundit, basso ei kuulunut, bassoa ei släpätty kuin muutamassa biisissä, ei tullut tarpeeksi vanhaa tuotantoa. Tälläistä lapsellista tirinää sai kuulla keikan jälkeen paljonkin, mutta paskanpuhetta sanon mä! Miksi ihmiset ei ymmärrä, että bändit etenevät urallaan, niiden tuotanto muuttuu samaan tahtiin kuin ihmiset kasvaa ja sitä varten niitä uusia levyjä tehdään, että niitä voidaan soittaa keikoilla. Tuollaiset tirisijät voi mun puolesta jäädä kotiin kuuntelemaan niitä kahta ekaa ja “parasta” levyä jos ei tosiasioita ymmärrä.

The Living End Australiasta kävi kesällä Suomessa ekaa kertaa ja yleisö löysi bändin saman tien. Radiosoitossa Suomen radiokanavilla, musavideo pyörii suomalaisella musakanavalla, joten keikkahan myytiin loppuun hyvinkin nopeasti ja näin ollen eka bändin klubikeikka Suomessa oli täyteen ahdetulla Tavastialla. Suomenkeikka oli myös harvoja siinä vaiheessa loppuunmyytyjä iltoja koko kiertueella. Bändi kun on tottunut soittamaan isoilla festareilla ja stadionkeikoilla, niin silmin nähden oli huomattavissa bändin nauttivan intiimistä, hikisestä ja todellakin täyteen ahdetusta Tavastian klubikeikasta. Keikka rykäistiin käyntiin kiertueen nimenäkin olevalla Raise the Alarm -biisillä, joka jo kertoi mitä on tulossa. Heti perään Roll On, ja tässä vaiheessa ne vanhemmankin tuotannon diggailijat saatiin fiilikseen mukaan. Yleisössä kuumuus alkoi nousta ja nousulle ei ollut rajaa kun bändi ruoski sopivassa määrin vanhempaa ja uudempaa tuotantoa lavalla. Hey Hey Disbeliever, Who’s Gonna Save Us, Second Solution, End of World, Moment in the Sun, All Torn Down, Loaded Gun, How Do We Know, Prisoner of Society ja White Noise. Siinä sellainen settilista, että hikisiä miehiä ja naisia näki baarin puolella yksi toisensa jälkeen. Vielä kun encorena saatiin kuulla perinteiset E-Boogie ja West End Riot, laulaja/kitaristin tavaksi muodostuneet kaljapullolla soitot vaahdon pärskiessä eturivin fanien päälle, basistin soolot ja basson päällä taiteilut sekä rumpalin mahtavuudet, niin maanantai-ilta oli täydellinen, ja kannatti pitkästä matkastakin ajella katsomaan The Living End Australiasta.

Jos haluaa löytää keikalta jotain valittamista, niin sanotaanko, että Monday-biisin olisivat voineet soittaa koska kyseessä oli kuitenkin maanantai… Ja ei se Tavastiakaan paras mahdollinen keikkapaikka loppuunmyytynä ole, mutta ehkä tämäkin johtui omasta humalatilasta mikä huipentui keikan jälkeisiin hetkiin baaritiskillä. Loistava bändi, loistava ilta.

Tagit: