Vastamyrkkyä syysmasennukseen

Eastpak Antidote Tour w/ Anti-Flag (usa), Alexisonfire (can), Four Year Strong (usa), The Ghost Of A Thousand (gbr)
Nosturi, Helsinki 21.11.2009

Eastpak Antidote Tour sai vuotuisen rundinsa päätökseen Helsingin Nosturissa synkkänä marraskuisena lauantaiehtoona. Edellisenä iltana Seinäjoella parillekymmenelle maksaneelle esiintynyt joukkio oli varmaan helpottunut saadessaan vetää viimeiset keikkansa loppuunmyydylle salille ja siten saada vähintäänkin tyydyttävän päätöksen parin kuukauden urakalleen.

Illan avasi brittiläinen hardcore-bändi The Ghost of a Thousand, jonka näin ollen onnistuin missaamaan jo toisen kerran syksyn aikana. Paristakin suusta kuultiin bändin olevan illan parasta antia, ja vaikkei tähän kommenttiin kaikki yhtyisikään, ei konsertin lineupin leveyttä ja syvyyttä voi millään kiistää, jokaiselle löytyi jotakin, ja laadukkaasti edistettynä. Toisena kuultu Four Year Strong oli itselle melko tuntematon. Päällimmäiseksi mielukuvaksi bändistä jäi screamoon hurahtanut Sum 41, popmelodioita yhdistettynä välillä vähän rankempaan riffittelyyn. Kummastusta herätti kovin samannäköiset kitaristit, jotka myöhemmässä tarkastelussa eivät sitten kuitenkaan osoittautuneet veljeksiksi. Bändissä vaikutti myös kosketinsoittaja, jonka virka jäi lähinnä mysteeriksi, sillä keyboardeja ei musiikissa paljoa kuulunut, miekkonen toki hoiti joitain laulujuttuja samalla kun aiheutti yleistä kuhinaa lavalla ja lavan edustalla. Keikan koomisimmaksi kohdaksi oli nousta loppupuolella yritetty järjestää wall of death. Ilmeisesti bändi ja/tai yleisö kuitenkin tajusi idean naurettavuuden, ja homma kuivuin normaaliksi kalsaripitiksi. Kuitenkin ihan mielenkiintoinen keikka, jonka ansiosta on bändiin tullut tutustuttua vähän lähemminkin.

Kiertueen partamuotia edusti edellä mainittujen kitaristien ohella myös Alexisonfiren vokalisti George Pettit, joka bändeineen sai innostuneen vastaanoton. Kertoo taas jotain nykypäivän musiikkimarkkinoista, joista isot lafkat tuntuvat olevan aivan pihalla; bändin syksyllä Roadrunnerilla julkaistu levy lienee ensimmäinen virallisesti Suomessa ilmestynyt lätty, mutta fanaattisia faneja löytyi jo puoli Nosturillista. Ei radiosoittoa tai ylenpalttista medianäkyvyyttä, ainoastaan hyvää musiikkia.

Hyvä musiikki joutui ikävä kyllä kärsimään huonosta paikkavalinnasta, sillä yläparvelle bändin esiintyminen välittyi suurimmaksi osaksi epämääräisenä mössönä. Esimerkiksi Dallas Greenin mainiot puhtaat vokaalit jäivät muun melun jalkoihin, mutta suttuisesta kuuntelukokemuksesta huolimatta voi sanoa bändin suoriutuneen kiitettävästi levyllä varsin haastavankuuloisista sovituksista. Liveversiot eivät olleet mitään riisuttuja halpaversioita, vaan stemmat ynnä muut krumeluurit kuultiin myös livenä, mikä teki keikasta erinomaisen. Bändillä oli lavalla hyvä meininki, joskin pientä huolestumista bändin tulevaisuutta ajatellen voi aiheuttaa Dallas Greenin hieman ulkopuoliseksi muusta tohinasta jäänyt esiintyminen. Klassinen esimerkki erilleen kasvaneesta taiteilijasta, toivotaan että folk-projekti City and Colour tarjoaa sopivassa määrin vaihtelua äijälle, että saamme nauttia tästä mainiosta bändistä vielä vuosia.

Illan päätti Anti-Flag, joka keväällä ilmestyneen levyn myötä teki toivotun paluun musiikilliseen juurilleen. Keikka ei kuitenkaan paljoa eronnut 2008 keväällä nähdystä; meininki ja biisit toimivat, ja välillä tarjottiin painavaa sanaa biisien välissä. Setissä kuultiin onneksi todella vähän, jos lainkaan, “The Bright Lights of America” -levyn materiaalia, biisivalintojen painottuessa bändin suosituimpaan albumiin “For Blood and Empire”. Toki myös uudelta “The People or the Gunilta” oltiin poimittu muutama ilmeisin biisi, Sodom, Gomorrah, Washington D.C. ja The Economy Is Suffering… nyt ainakin. Vanhempaakin materiaalia kuultiin muutaman biisin verran, You’d Do the Samessa kävi myös Alexisonfiren Jordan ja George vierailemassa. Varsinaisen setin päätti Clash-koveri Should I Stay Or Should I Go, kovimman meiningin tuntui kuitenkin saavan aikaan jälleen This Is The End. Vaikka “The Terror Statelta” olisiki suonut pari biisiä enemmän kuulevan, toimi keikka kuten tällaiselta kiertukoneelta voi vain odottaa. Rutiini siis paistoi salin perälle asti, mutta paikalle saapuneet saivat viimeistään tässä vaiheessa rahoilleen vastinetta.

Kaiken kaikkiaan ilta oli onnistunut, bändit rokkasivat, karpalolonkero kihelmöi mukavasti ja syksyn ankeus oli hetkeksi unohdettu. Toivotaan että kiertue nähdään Suomessa myös ensi vuonna, ja että kokoonpano on yhtä laadukas ja monipuolinen.

Tagit: , , ,