Pörinää Lahen kaduilla

Olen aina vihannut karaokea koko sydämestäni, mutta Väinö Kuisman – Sieg Heil! – (kurkku)lauluesitys paikallisessa Ten Dollars Saloonissa sai tuon jo mainitun sydämen sykkimään ja… pakenemaan kyseisestä kippolasta naurunpurskahduksia pidätellen. Huomattavasti paremmin toteutettua musisointia oli kuitenkin luvassa ihan muutaman metrin sekä minuutin päässä, joten “Väpän” serenadit unohtuivat melko nopeasti kun Truckfightersin Suomen-kiertue valtasi Cumuluksen lauteet.

Ruotsin troikka on ollut kovassa nosteessa viime vuodet ja yhtyeen kesän kynnyksellä julkaistu kolmoslevy “Mania” palautteli myös yllekirjoittaneen uskoa stoner rockin elpymisestä. Business Cityn rockkansa ei kuitenkaan jostain syystä ollut Truckfightersin möyrivää kutsua kuullut, sillä paikalla oli ainoastaan kourallinen ihmisiä kolmikon pöristellessä settiään käyntiin. Oliko syynä sitten olematon mainostus, arkipäivä, liian kallis lipunhinta, viimeisiä henkosiaan vetelevä “areena” vai mikä, mutta syyttäkööt immeiset itteään, sillä Rekkaflaidaajien veto oli Mastokaupungin paras (stoner)rockshow sitten Dozerin taannoisen Torvi-visiitin.

Vaikka miehiä oli lavalla vain kolme, niin kolossaaliset ämyritornit pitivät huolen siitä, että äänimaailma oli kulkusia kutitteleva myös silloin kun poppoo hiljensi vauhtiaan ja antautui hypnoottisemman “epic stonerin” pauloihin. Kovinkaan paljoa ei tosin hissuttelua kuultu, sillä TF vaikutti olevan menopäällä laihasta yleisösaaliistaan huolimatta. Varsinkin kitaristi Dango oli kuin adrenaliinipiikillä perseeseen ammuttu karhu keikistellessään ilman paitaa ja flirttailemalla niille muutamalle naaraalle, jotka olivat paikan päälle uskaltautuneet. Basisti Ozon liikehdintä oli vokaalivelvotteiden takia hieman seestynempää, mutta vauhtiin päästyään myös häneltä nähtiin mitä omintakeisempia koreografian tapaisia – paikoin ihan yleisön seassa.

Musiikillisesti Truckfighters oli miltei moitteeton. Itse olisin ehkä toivonut hieman enemmän raukeampaa junnailua, mutta ymmärettävää toki on jos yhtye haluaa pitää edes ne muutamat korvaparit virkeinä soittamalla astetta rokimman setin. Myös Ozon ajoittain taka-alalle jääneet vokaalit pistivät korvaan, mutta lopulta kyse on kuitenkin niin pienistä “erheistä”, ettei niitä tarvitse enää mainita. Biiseistä parhaiten mieleen jäivät uutukaisen sabbathmainen Last Curfew sekä samaisen albumin vastuttamattomasti eteenpäin vyöryvä Loose. Pitää kuitenkin sanoa, että koko kolme varttinen oli sellaista korvakarkkia mitä harvoin täällä Helve… Helsingin esikartanossa kuulee.

Truckfightersin esiintyminen oli sen verta mieleenpainuva, että headlinerina ko. turneella soittanut Sparzanza sai jäädä tuuttaamaan metallinkatkuista aikuisstoneriaan – hieman runsaslukuisemmalle ihmismäärälle tosin – kuolevan Cumuluksen lavalle, kun minä poika hyökkäsin Lahen yöhön halvan oluen perässä. Tack och adjö.

Tagit: , , ,