Blog’n'roll 12

Kuva: Blog’n'roll 12

Tiditiditiditidididititidi BATMAN!

Heh, fantsu aloitus tämän kertaiselle jutulle. Kerron arjensankareista. Batman oli sankari. Muita oli Robin Hood, Ihmemaa Ozin hyvis-noidat, Tarzan ja niitä muita. Voisin ehkä lisätä itteni tohon listaan…? Huomasitteko kompan? Noi muut on mielikuvitusolentoja, mä oon ihan tosi. Tai en tiiä Robin Hoodista. Voi olla että joku sellanen sukkahousukaveri on ollu jossain metsissä ja se on viihdyttänyt köyhää väestöä sen mandoliinilla ja kauniilla lauluilla toivosta. Luulen kanssa että Tarzaninki esikuva on ollu olemassa: John A.F. Rica, tuo kuuluisa maailmanmatkaaja, mustan Afrikan sivistäjä. Nykyään on harvat arjensankarit vähissä. Harvat pystyy viihdyttämään ja samaan aikaan pyörittämään valtavaa viihdekoneistoa. Siihen tarvitaan suorastaan yliluonnollisia voimia. Mäkin oon olio, joka pumppaa itseensä kaiken tarmon, jolloin musta tulee täynnä oleva energiapakkaus. Ydinseksipommi, jonka verbaaliset räjähdykset levittävät ympärilleen tietoa, toivoa ja vaikka mitä. Joka kerta kun niin tapahtuu, mä tunnen tuskaa, siitä että joku voi jäädä osattomaks siitä räjähdyksestä. Joku yksinäinen sielu, joka vaeltaa tietämättömyyden aavikolla, kuolemassa tiedottomuuden janoon. Se sattuu. Muhun.

Arki tarkottaa monelle tylsää puurtamista, ilman viihdykkeitä. Lapsia nurkissa, sen sijaan että siellä olis vaikka tv, josta tulis joku lauantai-illan hupailu, jossa hauskuuttais viihdetaiteilija: vaikka joku kitarasankari. Mitä ne lapset on muka tehnyt saadakseen huomiota? Rumia piirustuksia tai soittanu pianoa. Väärin. Voi, lapsilla olis multa niin paljon oppimista, mutta parempi kuitenki keskittyä aikuisten paimentamiseen arjenasioissa, niillä on toivoa tajuta jotain. Arki voi olla kivaakin jos osaa laittaa asiat oikeaan järjestykseen. Kaikki lähtee viihtymisen kautta. Jos ite viihtyy, niin viihtyy ne lapsetkin, jos on. No mulla ei oo vielä. Tai en tiiä… Heheh! Tän kertanen aihe on siis arki. Mun arki. Mä voisin kertoa mun yhden päivän tapahtumista. Se on ihan tavallinen päivä mun elämässä. Mä kerroin tuolla edellisessä blogissa, että miten mun aika riittää kaikkee. Nyt mä voisin vähän yksilöidä mun yhden päivän tekemiset, ette saisitte vähän kuvaa siitä miten tällänen arjen supermies toimii, sillon kun en oo lavalla kitaran kanssa. Täältä pesee!!

Keskiviikko, klo 11.34
Herään. Aurinko kajastaa ikkunasta. Lintu laulaa. Vai onko se hiiri? Nousen sängystä. Yö oli ollut kostea tai ilmeisesti olin hikoillut.
11.35
Heitän petivaatteet pyykkikoriin ja painelen vessaan. Peilissä minua tervehtii komeat kasvot. Otan peilikaapista kitaran ja laulaa lirautan pöntöllä istuessani. Se on minun aamunavaukseni. Unohdin laskea housut kinttuun. Pyykkikori täyttyy.
11.42
Oveen koputetaan. Pyydän henkilön sisään. Se on äiti, joka tuo aamiaisen sekä dvd-nauhalla aamun piirretyt. Hän vie pyykit pois. Valittaa ammoniakin tuoksua.
11.44
Tarkastelen aamiaista. ”Hyi saatana! Parsaa!!” Heitän aamiaisen pyykkikoriin ja tilaan pitsan. Ulkomaalaisia pitää tukea, ettei tule rötöksiä! Istun sängylle ja laitan piirretyt pyörimään. Samalla punnerran ja teen vatsalihasliikkeitä. En halua olla hikinen möhömaha.
12.12
Oveen koputetaan. Taas. Olenpa suosittu tänään(kin)! Pizzalähetti tuo pizzan sisälle asti. Kiitän kolmella eri kielellä. Ei näytä ymmärtävän. Mutisee vain jotain suomeksi. Häipyy nopeasti. Kai tälläinen kielitaitoinen lihaskimppu pelästyttää isommanki kaverin. Heheh! (Pizzalähetti oli n. 160 cm tappi.)
12.14
Veitsi putoaa lattialle.
12.29
Syötyäni menen suihkuun. Nukahdan sinne kolmeksi tunniksi.
15.41
Nousen sängystä. Olin unissani siirtänyt sängyn suihkuun. Sänky on pesty. Katson piirretyt loppuun. Hessu Hopo toilailee.
15.57
Nostan veitsen.
16.01
Puen ja kiiruhdan alas. Äitini tuo päivän postin. Ei fanikirjeitä. Tänään. Posteljooni varmasti hukannut tai ottanut itselleen että voi myydä ne internetissä suurista summista. Näin luulen. Äiti tilaa taksin, joka vienee minut kuopalle.
16.23
Taksi tulee. Hyppään kyytiin. Taksikuski tunnistaa minut oitis. Juttelemme niitä näitä ja päätänkin mennä ensin keskustaan.
16.25
Pyyhin taksin ikkunaan ja korjaan asentoani.
16.35
Saavumme keskustaan. Kiitän isääni kyydistä. Päätän mennä ensin paikalliseen nauttimaan tuopin olutta ja ehkä kirjoittamaan uusia kappaleita tulevalle levylle.
04.16
Herään laskuhumalassa katuojasta naama koiranpaskassa. Kävelen kotiin.

Tollanen on mun normaalipäivä. Kaikkee kivaa tapahtu, enkä edes kirjottanu ylös ihan kaikkia tapahtumia. Kyllä siitä voi ottaa mallia vaikka jokunen lapsiperhe. Ettei vaan oma aika kävis pitkäks. Moni varmasi ihmettelee, kuinka moneen paikkaa mä ehdin yhden vaivaisen päivän aikana? Nyt se tuli todistetuksi. Aika moneen! Ihan pelkkä arkipäivä menee hujauksessa asioita hoitaessa. Tärkeitä sellasia. Päivän aikataulun suunnittelu on ehkä tärkein asia kiireiselle hepulle. Ei kaikkia frendei (vaikka ne on tosii tärkeitä!!) voi alkaa moikkailemaan kyläraitilla, on vaan paahdettava eteenpäin kohti haasteita.

Nyt on taas aika lopetella ja käyn kohti uusia haasteita. Heh! Ens kerralla taas uudet kujeet ja uudet haasteet! Heh!

Tämä artikkeli on lähetetty Keskiviikkona 7. Lokakuuta 2009 kello 10:49 ja kuuluu kategoriaan Armas rokkaa!. Voit seurata kommentteja tilaamalla RSS 2.0 -syötteen. Voit jättää kommentin, tai linkittää takaisin omalta sivultasi.

Jätä kommentti

Blogit

Kommentit