Fisherman’s friend

Floridalaisessa Hot Water Musicissa uransa aloittanut muusikko Chuck Ragan päätyi sattumien kautta soolouralle. Kirveen ja virvelin lisäksi miehen hyppysiin istuu myös kitara siinä määrin mukavasti, että syyskuun alussa julkaistiin Chuck Raganin toinen sooloalbumi “Gold Country “. Viikonloppuna suomalaisilla on ilo ja kunnia todistaa miestä elävänä Jyväskylän Lutakossa ja Helsingin Bar Loosessa, joten antaa miehen kertoa viime hetken tunnelmiaan.

- Saavuimme tänä aamuna Helsinkiin Münchenistä. Emme ole nukkuneet paljoa parina viime yönä juostessamme Prahasta Budapestiin, ja edelleen Münchenin kautta Suomeen. Joten tänään lepäilemme ja palaudumme koko yön kestäneestä matkustamisesta.

Mitä odotat näkeväsi Suomessa?

- Olen erittäin innoissani ollessani täällä. En ole tosin varma mitä ehdimme näkemän. Se on yksi harmillisista asioista tien päällä. Löydät itsesi uskomattomista paikoista ja ympäristöistä ilman, että olisi aikaa nauttia muusta kuin keikasta. Harvoin on tarpeeksi aikaa..

Millainen muutos oli Hot Water Musicin ajoilta isommista keikkapaikoista pienempiin klubeihin?

- Ei se tunnu vanhoihin päiviin verrattuna juurikaan erilaiselta. Soitamme pienemmistä paikoista massiivisiin festivaaleihin, joten siinä mielessä keikat on melko samanlaisia kuin Hot Water Musicin aikoihin. Mutta juuri sitä rakastan. Nautin monipuolisuudesta ja mahdollisuudesta soittaa eritasoisilla keikkapaikoilla ja erilaisille yleisöille. Pitää homman mielenkiintoisena varmasti.

Toinen sooloalbumisi julkaistiin hiljattain, mihin suuntaan näet musiikkisi kehittyvän? Onko jotain musiikillisa tyylejä, joita haluaisit tutkia?

Olen viimeaikoina kirjoittanut enemmän kuin koskaan elämässäni, ja luulen sen johtuvan ensinnäkin siitä, että olen saanut ystävältäni ja perheeltäni paljon inspiraatiota, kuin myös ihmisiltä, jotka käyvät keikoilla. Mielestäni teen kaikkeni etten rajoita itseäni mitenkään kirjoittajana. Tietysti on olemassa aina uusia instrumentteja, joita haluaisin oppia soittamaan, ja kehittää myös biisinkirjoitustaitoa ylipäänsä, luulen että jokainen muusikko haluaisi. Mutta ennenkaikka halua vain pysyä tuotteliaana ja jatkaa kirjoittamista, antaa musiikin tulla itsestään, ei pakottamalla tai olemalla jotain muuta mitä en ole.

Soolomateriaalisi on saanut vaikutteita folk- ja country-musiikista. Mistä nämä vaikutteet ovat musiikkiisi tulleet?

Kasvoin etelässä, ja kasoin totta kai erilaisen Cajun-musiikin, bluegrassin, gospel-hymnien ja tietysti countryn ympäröimänä, ennenkuin löysin skeittauksen ja sen mukana tulleen aggressiivisemman musiikkityypin. Mutta luulenpa että nuo vanhat vaikutteet tulisivat läpi kenestä hyvänsä, joka on kasvanut niiden kanssa.

Olen ymmärtänyt, että olet innokas kalamies, ja nautit luonnosta muutenkin. Inspiroiko luonto biisien tekoa?

Ehdottomasti. Se on elämäntapa meille. Ainoa ongelma on, ettei nykyään ole tarpeeksi aikaa viettä metsässä tai vesillä. Mutta rehellisesti sanottuna, kyllä. Metsässä tai veden äärellä oleminen on jotain, mitä pidän todella pyhänä, ja on aivan ehdottomasti inspiroivaa.

Tulisiko Yhdysvaltojen ratifioida Kioton sopimus?

Mielestäni kyllä. En tiedä kaikkea Kioton sopimuksesta, enkä voi väittää ymmärtäväni kaikki sopimuksen näkökulmia, mutta minkä tiedän, on se että ilmastonmuutos on hyvin todellinen ja kiihtyy joka päivä. Minusta on häpeällistä, että yhdysvallat on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei vielä ratifioinut sitä, ainakaan minun tietojeni mukaan. Ja sitä en ymmärrä ollenkaan. Uskon, että jos meidän on vielä mahdollista tehdä dramaattisia muutoksia parempaan, koko planeetan tulee liittyä yhteen ja käydä töihin. Kukaan meistä ei todella tiedä onko meillä vielä mahdollisuuksia vai ei, vai olemmeko vain yksi palanen lisää elämänkaaren palapelissä. Mikä on mielestäni kuitenkin tärkeää, on että ihmiset alkavat käsittää mitä on käsillä, ja tehdä voitavansa pienistä asioista alkaen.

Kun Hot Water Music meni tauolle, oliko sooloprojekti ensimmäisenä mielessä? Mikä innosti tekemään omaa materiaalia?

En missään vaiheessa lopettanut kirjoittamista, ja “soolo” projekti oli suunnilleen viimeinen asia mielessäni. Kun jäimme tauolle, palasin puusepän työhöni, ja keskityin siihen enemmän kuin mihinkään muuhun. Jatkoin biisien kirjoittamista iltaisin tai rämpyttelemällä biisejä ympäri taloa yleisönä vaimoni ja muutama kasvi. Vaimoni rohkaisi minua sitten nauhoittamaan muutamia biisejä, joten tein työtä käskettyä ja julkaisin joitakin seiskatuumaisia No Idealla. Samaan aikaan teimme edelleen töitä. Olin saamassa rakennusurakoitsijan lisenssin, ja suunitelmissa oli perustaa kustomoituja koteja rakentava yritys. Sitten tein sopimuksen SideOneDummyn kanssa suunnilleen samaan aikaan kuin asuntomarkkinat romahtivat, joten pidin järkevänä olla sitoutumaatta mihinkään, ja pitää vapauden työskennellä joko puun tai biisien parissa selvitäkseni. Joten, täällä olemme Helsingissä!

Hot Water Musicista puheen ollen, onko uusi levy tulossa joskus lähiaikoina?

Toivon niin. Palaamme marraskuun lopulla Eurooppaan muutaman keikan merkeissä, joten kuka tietää. Me kaikki haluamme sitä, joten se on vain ajan kysymys.

Kiitos ajastasi, ja nauti vierialustasi Suomeessa!

Ystävällinen kiitos! Voikaa hyvin.

Tagit: ,