Frank Turner – Love Ire & Song

Kuva: Frank Turner – Love Ire & Song
  • Formaatti: CD
  • Julkaisupäivä: 21.7.2009
  • Epitaph

Epitaph julkaisi kesällä vastikään signaamansa Frank Turnerin alunperin viime vuoden maaliskuussa ilmestyneen toisen täyspitkän ”Love Ire & Song” ennakkonäytöksenä syyskuun alussa julkaistavalle uudelle ”Poetry of the Deed” -levylle.

Bahrainissa syntyneen ja Englannissa kasvaneen artistin folkpunk kuulostaa siltä miltä musiikin olisi pitänyt aina kuulostaakin; ei tarvita kuin mies ja kitara, melodia ja tarina. Taustabändi on toki tukena paikoin vahvastikin, mutta biisit toimivat singer-songwriter -perinteen mukaisesti pelkistetymmälläkin kokoonpanolla. Levyltä välittyvää vilpitöntä fiilistä harvemmin kokee nykymusiikissa.

Levyn sanoitukset ovat pääsääntöisesti positiivisia ja fiilistä kohottavia. Jopa hyvän ystävän kuolemasta kertova Long Live the Queen hehkuu elämäniloa synkästä aiheesta huolimatta. Nimikkobiisi Love Ire & Song purkaa pettyneen idealistin tunteita vihaisesti, mutta saa kertosäessä laulamaan mukana. Sanoitusten voima ja viehätys piileekiin siinä, että usein negatiivisista lähtökodista saadaan loppujen lopuksi positiivisia fiiliksiä irti.

Hardcore-bändissä uransa aloittaneelle muusikolle ”Love Ire & Song” on melkoinen osoitus biisinkirjoittajan kyvyistä. Täydellinen levy se ei ole, mutta 28-vuotiaana Francis on vasta lasten kengissä, mitä laulaja-lauluntekijäperinteiseen tulee. Miehen uusi ura on siis vasta alkutekijöissä, mistä hyvää esimakua antaa uusi single The Road, eteenpäin mennään ja vauhdilla. Jos pidät songer-songwriter -meiningistä, ei levyä voi liikaa suositella.

Tägit: ,

Tämä artikkeli on lähetetty Sunnuntaina 6. Syyskuuta 2009 kello 20:09 ja kuuluu kategoriaan Levyarviot. Voit seurata kommentteja tilaamalla RSS 2.0 -syötteen. Voit jättää kommentin, tai linkittää takaisin omalta sivultasi.

1 vastaus viestiin “Frank Turner – Love Ire & Song”

  1. vehmis kirjoitti:

    Tälläselle kamalle on ollut paikka meikäläisen levyhyllyssä sen jälkeen, kun joskus 90-luvun alussa kuulin Billy Braggia (tai Levellersiä…tai New Model Armya). Äijän tuore ”Poetry of the deed”-lätty laittaa vielä paremmaksi. Bändisovituksia löytyy enemmän, mutta muuten samoilla linjoilla jatketaan. Tavastian lippu täytynee joulukuulle hommata. Kaiken järjen mukaan tulevat kiertueet ovat sold out pikkasen nopeampaa tahtia.

Jätä kommentti

Blogit

Kommentit