Metallicaa ja sarjakuvia
Debyyttiseiskansa lähiaikoina julkaiseva turkulainen Ill Omen on suhteellisen tuore tuttavuus Suomen hardcore-skenessä. Kaverit omaavat kuitenkin soittokokemusta myös muista bändeistä. Roippe soittaa Ill Omenin lisäksi myös Alley Godsissa ja Heikki vastikään debyyttiseiskansa julkaisseessa Get Stitches!-bändissä.
Sovin bändin kanssa haastattelun legendaariseen Turun Kirjakahvilaan ja paikalle saapuivat rumpali Roippe, vokalisti Markus ja kitaristi Heikki. Poissaolevaksi merkittiin basisti Ode.
“Tavattiin Heikin kanssa koulun bileissä, ruvettiin miettiin et pitäskö perustaa bändi”, kertoo Roippe bändin syntyvaiheista. –”Heikki oli nähnyt mut koulussa Terror-paita päällä ja ruvettiin juttelemaan hardcoresta. Heikki tunsi Oden ja Markus taas oli aiemmin kysellyt multa, että kiinnostaisiko perustaa uutta bändiä.”
Mistä bändin nimi, kenen idea se oli? Liittyykö siihen jotain symboliikkaa?
Markus: Aiempia ehdotuksia bändin nimeksi oli mm. Bone Patrol… ja
Marshall Law, joka kuulosti nimenä ihan hyvältä mut sen nimisiä bändejä oli jo jonkin verran, jotain rokkia ja sen sellaista.
Roippe: Bändin nimi löyty Stout-bändin samannimisestä biisistä “Ill Omen”. Se kuulosti kaikkien mielestä ihan hyvältä, niin valittiin sitten se.
Markus: Eli propsit Stoutille!
No vaikutteita nyt on ainakin tuolta New Yorkin suunnalta ja Clevelandista, mutta olin kuulevinani noissa uusissa biiseissä myös kotimaamme Boltin tyylistä juttua eli draivia löytyy. Onko ne näitä vai onko jotain lisättävää?
Markus: Musiikillisesti mun on paha sanoa mitään, ku Heikki tekee biisit. Heikki pystyy kertomaan mistä se on pölliny riffit.
Heikki: Ei niit oo pöllitty…
Markus: Jos sä oot kuullu siellä esimerkiksi Bolt-vaikutteita, ni se on todella siisti juttu.
Teidän lyriikoista; nehän käsittelee aika synkkiä teemoja, mutta sisältävät kuitenkin myös toivon aspekteja ja muutenkin rakentavia aineksia. Mikä teitä inspiroi lyriikallisesti ja mistä saa poweria päivään?
Markus: Maailman nykytilanne ei oo mikään kauheen positiivinen, kaikilla ihmisillä ei oo kovin hyvä olla. Nämä on sellaisia asioita, joita yrittää tuoda esille. Mut kuitenkin mun mielestä pitää yrittää pitää edes vähän positiivinen näkökulma kaikkeen, pyrkien pääsemään vaikeuksien yli. Tälläsiä klisheisiä hardcore-sanoituksien sisältämiä juttuja.
Siellä on vaikutteita eri bändeiltä, yhdisteltynä omaan tekstiin.
Millaset jutut sua, Markus, kannustaa elämään elämää eteenpäin vaikeinakin hetkinä?
Markus: Kai ne on tietysti kaverit ja se oma musiikki ja musa yleensä. Avovaimo ja kaikki tällaiset positiiviset asiat elämässä, kaikki jutut mitkä on itelle tärkeitä.
Yksien lyriikoiden yhteydessä mainittiin The Watchmen –sarjakuva, josta on tullut myös leffa. Mihin tää liittyy?
Markus: Mä yritin hakea sellasta inhorealistista kuvaa nykymaailmasta ja selailin himassa sarjiksia. Löysin The Watchmenistä tuon biisiin päätyneen tekstinpätkän. Se tuntui sopivan aika hyvin tohon.
Meillä on muitakin lainauksia lyriikoissa. Machine Head-bändille esimerkiksi annetaan tribuuttia tekstinpätkän muodossa. Mä nyt en osaa laulaa samalla tavalla ku Robert Flynn, mut omalaisensa kunnianosoitus mun yhelle suosikki-metallibändille tuo on kuiteski.
Tuleeko mieleen muita tekstittäjiä, jotka on suhun vaikuttanu?
Markus: Convergen Jake Bannon, niinku kaikki luovat ihmiset sanoo…ei vaan, tykkään kyllä kyseisen tyypin sanoituksista, mut en mä kuitenkaan ihan siltä linjalta oo lähtenyt.
Sellainen realistinen katulyriikka, mitä hardcoressa on aika paljon, sellainen inspiroi.Vaikka joku Cold as Life on sellainen bändi jolla on tosi hyvin kirjoitetut lyriikat mun mielestä. Aika monet niiden biiseistä sisältää tietysti kunnon uhoamista, mutta ne tekstit on hyvin kirjoitettuja ja sitten pitää mainita Death Threat ehdottomasti, suoraa ja toimivaa tekstiä. En mä oikeen osaa sanoa suoraan mitään sanoittajaa tai laulajaa, joka ois vaikuttanu varsinkaan Ill Omenin biiseihin mitenkään sen ihmeellisemmin, kaikki mitä on diggaillut ja sitäkautta imenyt vaikutteita on varmaan vaikuttanut.
Noita lainauksia tosiaan löytyy, edellä mainittujen lisäksi myös The Smithsiltä.
Markus, sä seuraat jonkin verran tota sarjakuva-skeneä ja tossa jo mainittiinkin The Watchmen. Luuletko että muutenkin saat vaikutteita sarjakuvista teidän biiseihin?
Markus: Totta kai. Mun mielestä se on ihan siistiä, vaikka joku saattaakin ehkä kokea sarjakuvat hiukan nörtti-touhuksi…
Mut eiks sarjakuvat oo kuitenkin vähän helpompi juttu ku jotku romaanit tai tälläset, varsinkin taideosasto…
Markus: Ehkä se on, mut on varmaan kummastakin tullut lainattua juttuja. Sarjakuvat on hyvä juttu, lukekaa!
Myspacesta kuuntelin teidän uusia biisejä, ja siellä on biisi nimeltä ”Nemesis”, jossa puhuttiin paskan puhumisesta, mikä lienee vähän kaikissa sosiaalisissa ryhmissä aika yleistä. Hardcore-skene ei tietenkään ole poikkeus. Tuleeko sulle mieleen jotain ajatuksia joita haluaisit jakaa aiheesta?
Markus: No sen biisin pääpointti on se, että paskanpuhuminen ja toisten ihmisten ”tunteminen” sen perusteella, että oot nähy sen kerran jossain ja päätät millainen ihminen se on sen perusteella et ketä se tuntee ja minkä bändin paita sillä on, vaan pitäis lopettaa.
Jatketaan skenestä; miltä Turussa näyttää teidän mielestä hardcore- ja punk-meiningit?
Markus: Puhukaa joku muukin välillä…
Roippe: Uusia aika kovia bändejä on tällä hetkellä muutama, mut aika vähän jengiä on mukana…sais tietenkin tulla ihan mielellään uusia naamoja ja ala-ikäisiäkin, mut Turussa on sen suhteen heikompaa…
Markus: Vaikka TVO:lla onkin ollut myös ikärajattomia keikkoja.
Musta Turussa on hauska, että jengi vähän sekoittuu…
Markus: Siis täällä ei oo niin paljon hardcore-jengiä…
Roippe: Enemmän löytyy punkki-meininkiä. Pitäis pitää yhtä…
Markus: Mut Turussahan oli aikanaan tää Divided crew! Se kertoo ehkä jotain paikallisesta meiningistä.
Onks Turku sit vähän niinku Suomen boston?
Markus: Aika moni vertaa Turkua johonkin muuhunkin, kaikki tietää varmaan mikä se on…
Se tais olla joku ruumiinosa…mut joo…jos ja kun ootte saanu seurata tätä meininkiä skenessä vuosien mittaan, niin miltä näyttää tää nykymeno? Esimerkiksi onko BATW:n ja Hate Unitin ajoista asiat muuttuneet?
Markus: En osaa oikeestaan verrata siihen aikaan, kun en silloin vielä käynyt keikoilla, mut nykyisin on ainakin aika hyvä meininki. Tuntuu siltä, että ympäri maata ois enemmän jengiä ku koskaan sinä aikana, mitä ite on käyny keikoilla. Esimerkiks tänä vuonna on tullu niin mielettömiä levyjä, kaikki vanhemmat bändit on melkein julkassu uuden levyn ja uudet bändit julkaisee levyjä.
Lupaavalta näyttää. Mut koska hardcoren pitäs olla vaarallista, niin joku sanoi, että hardcore-skenessä on tällä hetkellä vikana se, että on liian vähän kyräilyä…
Jotkut kaipaa ilmeisesti draamaakin…
Mites sit tämmöinen, kun tuntuu, että ainakin ulkomailla on aika jakautunutta meininkiä, esimerkiksi päihdekulttuurin suhteen, niin miten on asiat teidän bändissä? Ette oo mikään Straight Edge-bändi, mutta ilmeisesti sun Markus on kuitenkin aika helppo olla näiden muiden jätkien kanssa, vaikka ne ei lasiin syljekään?
Markus: No, kysymys kuuluu; kuinka monta streittaria on Turussa? Vastaus: Ei kauhean monta!
Eli mun mielestä ei kukaan voi valita kavereitaan sen mukaan et dokaaks vai ei. Jos mä hengaisin vaan niitten kans jotka ei dokaa, ni mul ois ehkä kaks kaverii tai jotain.
Miten sit ulkomaiset Straight Edge-tyypit suhtautuu vaikkapa tähän Turun skeneen, kun jengi dokaa täällä kuitenkin aika paljon? Nyrpistääkö jengi nenää vai minkälaisia reaktioita olette kohdanneet?
Roippe: No kyl vähän nyrpistelyy on tullut…
Markus: Onhan sitä ollu. Ruotsista voin sanoo sen esimerkin, et kun me ollaan käyty Deadfesteillä, pääosin turkulaisvoimin, ni ne on ollu aika pahana siellä ku suurin osa meidän jengistä on dokannu pihalla ja ollu nakit silmillä…
Markus, teet myös Killing The Legacy-blogia ja sitä kautta oot varmaan osin saanu kontakteja ulkomaille moniin tyyppeihin… kerro ekaks tosta blogista?
Markus: Alun perin ideana tossa oli kirjoittaa vanhoista/harvinaisista levyistä juttuja, niin että jengi sais kuulla niistä. Siitä se sitten lähti kehittymään . Mukana kirjoittamassa ovat olleet mun kaveri Ben Lontoosta ja Jaakko (Your Time Ends) Raumalta. Enimmäkseen kuitenkin teen nykyisin jutut itse. Jaakolta tulee juttuja toki edelleen välillä.
Nykyisin tulee tehtyä myös levyarvosteluja, suurimmaksi osaksi sellaisista lätyistä joita ite oon ostanu. Haastiksiksia on tullut tehtyä kans.
Koetko et sä oot saanu omaa bändiäsi ton blogin kautta esille, ootko saanut kontakteja?
Markus: No en mä ny oo huomannu mitään erityistä…
No onko yleisesti sitten bändistä kyselty muualtapäin?
Markus: Keski-Euroopasta ja Belgiasta on kyselty, että ollaanko joskus kiertämässä. Blogin kautta oon tutustunut lähinnä sellasiin tyyppeihin, jotka diggaa Suomi-bändeistä, koska mun piti alun perin juuri kirjoitella sinne suomi-meiningistä.
Lopuksi; onko jotain lisättävää tähän haastikseen?
Markus: Kuulemma meillä pitäis olla lisää kitarasooloja.
Onko niitä tulossa?
Markus: Heikki, mitä meiän uusiin biiseihin on tulossa?
Heikki: Jatketaan varmaan tota samaa meininkiä, perushardcore-riffittelyä ja sit varmaan vähän metallisempaa juttua, thrashiä…
Markus: Metallica-sooloja.
Roippe: Yritetään kans tehä semmosia biisejä ettei oo mitään niin selkeitä, et täs on kertosäe ja tässä seuraava osa…
Markus: No ei meillä aiemminkaan oo ollu…
Heikki: Pyritään semmosiin vankkoihin juttuihin, ettei mee räpellykseksi.
Roippe: Kai me voidaan mainostaa?
Niin, tulevaisuus?
Roippe: Seiska on tätä lukiessanne juuri ilmestynyt!
Markus: Poolside Records ja Killing The Legacy Records (eli meidän bändi) laittoivat pihalle. Very limited edition kasettipainos on myös ulkona, mut niitä on jäljellä ehkä yks tai jotain.
Roippe: Get Stitches!:in kanssa on split-seiska tulossa.
Markus: Sen jälkeen tehdään LP ja Tripla-LP… tai ei.
Niin tietysti…top kolme kovimmat jutut tällä hetkellä?
Markus: Kolme on liian vähän…
Heikki: Työ, nukkuminen ja hardcore.
Roippe: Tyttöystävä, koulun alun venailu ja Pessi-2008.
Markus: Top-listalla on lomauttettuna oleminen, joka alkaa tosin kyrpiä vähän, koska mä haluaisin saada vähän rahaa… mut toisaalta on enempi aikaa olla avovaimon kanssa, skeitata, pelata ps3:st ja kuunnella musaa. Sit toisena tämän vuoden suomalaiset hardcore-levyt. Tänä vuonna on jo tullut niin mielettömiä levyjä, esim. St. Hood, Cutdown, Bolt, Cold Inside, Alley Gods, Get Stitches! ja Eye for Allin tuleva seiska tulee varmaan olemaan kova… sit se viimeinen asia… no, mikähän se olis… no, vinyylit yleensä!
Kuunnelkaa Morrisseytä ja Metallicaa (ja Trapped Under Iceä)! Muita ei saa kuunnella!
Tagit: Ill Omen
Keskustelua aiheesta