Blog’n'roll 5

Kuva: Blog’n'roll 5

Namiskuukkelit hei vaan!

Mun mitta alkaa olee täynnä! Älkää nyt säikähtäkö, en mä tänään ole pahalla päällä. Enkä oikeestaan ole koskaan, koska mun täytyy näyttää esimerkkiä, miten aikuiset käyttäytyy. Tarkotin mun mitalla oikeaa mittaa, minkä rakensin mittaamaan aikaa kun mun levy valmistuu. Mä arvostan puuta materiaalina ja tein sen mittarin puusta. No oikeestaan siinä mittarissa ei oo yhtään puuta, mutta se roikkuu puussa. Eikä se mittari kyllä toimikaan. Mutta, se puu missä se roikkuu on omenapuu. Ne omenat on vähän niikun nää mun blogit. Niitten siemenistä versoo sitten uusia omenapuita, ihan niinkun näistä mun blogeista versoo ihmisille uusia, parempia ajatuksia. Ne johtaa siihen että sen jälkeen kaikki ihmiset aattelee positiivisesti. Se auttaa mua jaksamaan.

Voi että! Mä taas jaarittelen mun levystä ja te ootatte malttamattomana mun viisaita sanoja. On siinä mun levylläkin viisaita sanoja, mutta niitä ei kaikki ymmärrä, koska niissä käytän useesti metafoneja, jotka huudetaan ilmoille kiertoteitse. Näissä blogeissa on helpompi esittää asiansa ymmärrettävästi, kun näitten ei tarvi olla niin taiteellista. Jotta mun blogit saavuttais mahdollisimman monet ihmiset, etenki ne jotka ei oo löytäny vielä oikeaa tietä, mä oon mm. suunnitellu kovaääniblogeja kuuroille. Niissä on nupit kaakossa! Lisäksi mä on yhden tietotekniikkafirman kanssa keskustellut että ne alkais suunnittelee pistekirjotusnäyttöä. Ne siellä firmassa piti sitä hyvänä ideana, ainakin ne hymyili mulle ja tais jopa nauraa, mikä tietää bisneksille hyvää. Pitää seurata aikaansa että pysyy kehityksessä mukana. Mä jopa yritän olla edellä kehitystä. Ainakin mun musa on aika erilaista. Täytyy erottautua ettei vaan jämähdä tavikseks, joka olis varmaa kauheempaa kun syöpä. Sillee tappais hiljaksellee. Toisaalta ainakin syövällä vois saada huomiota esim. jossain kampanjoissa. Kerrankin osallistuin johonki syöpäkeräykseen, mä soitin siellä tapahtumassa ilmaseks akustisesti kitaraa. Mutta en sentään ilmakitaraa. Heheeh!! No kuitenkin ne syöpälapset sai siellä enemmän huomiota kun minä, vaikka eihän ne mitään biisejä ollu tehny. Kukaan ei tullu sanoo mulle että ”ootpa sä vuodattanu paljon kyyneliä sun biisien vuoksi joten tässä on sulle 1000 euron shekki”. Ei! Joku vaan sano olipa kaunis kappale. Tietysti se oli! Ei siellä tapahtumassa mitään rankkaa hevirokkia voi soittaa vaikka haluaisinki. Pitää ottaa huomioon ne lasten tunteet! Mitä ihmiset oikein ajattelee?!? Mutta silti en ymmärrä että miks artisti ei saa enempää arvostusta. Mä tulin ihan vapaaehtoisesti piristämään niitten lasten oloa ja ilman mua se tapahtuma olis lässähtänyt kun korttitalo. Jos halutaan jotain hyvää tai parasta, mun tapauksessa, siitä pitäs olla valmiita maksamaan! Ilmasta huomiota saan muutenkin ihan tarpeeks tuolla kyläraitilla. Kohta. Se olis kyllä tosi ärsyttävää että mut kokoajan pysäytettäis kaduilla ja ihmiset pyytäis nimmareita. Muutkin kun verottaja. Heh!

Mun tulevaisuus on turvattu mun lahjoilla. Kaikkien ei oo ja siihen mä haluun lauluntekijänä puuttua. Ne sanotukset tulee koskettamaan kaikkia. Rankkaa tekstiä tulee olemaan mun elämästä. Eli tosi herkkien ihmisten ei välttämättä kannata kuunnella heti mun levyä, vaan ekaks kandee tulla juttelee munkaa tai kirjottaa mulle, että mä voin sitte johdattaa kaikki nuoret kuulijat sillee niiku pehmeesti sen levyn saloihin. Mä kyllä ymmärrän teitä kaikkia herkkiksiä ynnä muita hinttareita, älkää vaipuko epätoivoon, vaikka teijän elämä näyttääkin kurjalta. Joskus se aurinko eli minä, paistaa teijänkin paskakasaa.

Nyt on taas parasta alkaa lopettelemaan, koska ette varmaan jaksa tuijottaa mun tekstiä. Vaikka kyllähän me jaksetaan tähtitaivastakin tuijottaa ja tää ei oo kyllä pelkkää tekstiä vaan ehkä niiku taivaalla kimaltelevat tähdet. Ja mun teksteistä muodostuu maailmankaikkeus. Etäinen mutta kaunis ja sieltä ulkoa se totuus löytyy. Kaunista, mutta sitä ei välttämättä kaikki tavikset ymmärrä. Niin, sitä mun sydän aina välillä itkee. No mutta tää musiikinastronautti nyt lopettelee täältä tähdistä (täällä on siis muitakin kuin minä, heh), että voin palata taas toisen kerran valaisemaan juttuja teille pienille maan asukkaille.

Pidetään yhteyttä!

Tämä artikkeli on lähetetty Keskiviikkona 19. Elokuuta 2009 kello 00:09 ja kuuluu kategoriaan Armas rokkaa!. Voit seurata kommentteja tilaamalla RSS 2.0 -syötteen. Voit jättää kommentin, tai linkittää takaisin omalta sivultasi.

Jätä kommentti

Blogit

Kommentit